Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                             

 

                                    Ensimmäiset Klaanit

                         Tähän vieraskirjaan voi kirjoittaa tarinat!

                                             Tarinoista

1. Kirjoita tarina jokaisella hahmollasi vähintään kerran kuukaudessa.

2. Tarinan tulee olla vähintään neljä virkettä.

3. Tarinoissa ei saa kiroilla, paitsi tietenkin kissojen kielellä.

4. Kirjoita imperfektissä tai preesenssissä.

5. Voit kirjoittaa minä tai hän muodossa. Myös kaikkitietävä kertoja on sallittu.

6. Älä autohiittaa tarinoissa vakavasti. (Eli älä päätä toisen pelaajan hahmon tekemisiä tai sanomisia ilman lupaa.)

7. Pidä tarinat realistisina, eli ei lentäviä kissoja yms.

8. Älä aloita omassa tarinassasi sotaa yms. ilman lupaa. Pienet kahakat esim. npc-hahmojen kanssa ovat kuitenkin sallittuja.

9. Älä tapa ketään ilman lupaa.

10. Reviireille voi keksiä uusia paikkoja, mutta miettikää järkevästi, eli esimerkiksi Laaksoklaanin reviirillä tuskin on sankkaa metsää.

11. Toisten pelaajien hahmoja ja npc-hahmoja saa käyttää tarinoissa, mutta noudata näiden luonnetta jne. Muista, että et saa autohiitata liikaa!

12. Muista, että hahmosi ei voi tietää ja osata kaikkea.

13. Tarinat ovat kaikki samassa vuodenajassa ja ajassa, eli älä tarinoi tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten. Vuodenaika on nyt lehtikato, eli talvi ja vuodenaika on aina sama kuin oikeasti.

Muutama vinkki, neuvo ja sääntö vielä:

Kirjoita puhe "näiden" väliin.
Esimerkki:
"Hei", sanon Sumutähdelle.

"Hei!" huudan Sumutähdelle.

"Hei?" sanon kysyvästi.

Ajatukset voit merkitä...:

#näin#
*näin*

>näin< 
tai vain sulattaa tekstiin.

Jos haluat jonkun jatkavan tarinaasi, kerro siitä näin:

Lisää tarinan loppuun //Ja se jonka haluat jatkavan tarinaa
Esimerkki: //Tähtikissa voitko jatkaa Omenatassulla?
Esimerkki://Omenatassu? tai //Omena?

1. Yritä pitää terinat selkeinä. 
2. Kuvailu tuo tarinaan pituutta ja uskottavuutta.

3. Oikolue tarina ennen lähettämistä.

                               Pisteet

 

Ensimmäisestä tarinasta saa aina vähintään 10p. Sen jälkeen tarinoista saa 20sanaa=1p. Pisteet näät linkistä tarinoiden yläpuolelta.  Jos tuloksena kuitenkin on vaikkapa 10.05 , niin saa 11p.

________________________________________________________

 Voit käydä ilmoittamassa toivotuista roolauksista, ja muusta tarinoihin liittyvästä     tarinaviekussa!        '

 

Pääset katsomaan pisteitä tästä.

 

 

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tähtikissa

17.12.2018 19:47
Toivetassu, Metsäklaani

Nousin sammalpediltäni yhä järkyttyneenä. Kävelin Vihmavarjon nukkumapaikan vierelle.
"Herää! Sain enteen!" ulvahdin. Likaisenvalkea kolli havahtui.
"Enteen?" hän kysyi. Nyökkäsin.
"Kerätassu — siis Keräheinä — ilmestyi minulle", aloitin. Vihmavarjo näytti hämmentyneeltä.
"Keräheinä?" hän keskeytti. Nyökkäsin.
"Kerätassu kuoli ja hänet tunnetaan nyt Keräheinänä. Hän sanoi minulle: ’Saniainen, Salama, Piikki ja Vauhti jatkavat matkaansa Sini mukanaan. Mutta kultainen myrsky iskee sydämeesi, kun huomenna tärkeäsi saatat menettää’", jatkoin.
"Hmm... eli siis Lehtilammen enne oli totta?" Vihmavarjo ihmetteli. Nyökkäsin taas.
"Tänään on puolikuu", likaisenvalkea kolli aloitti. Nyökkäsin.
"Tänään esittelen sinut Synkälle metsälle. Jos kaikki menee hyvin, saat seuraavana puolikuuna parantajanimesi", parantaja jatkoi. Nyökkäsin uudestaan. Kultamyrsky astui sisään.
"Vihmavarjo, tulisitko kävelylle?" hänkysyin. Lamaannuin kauhusta. Ei kai hän tapa Vihmavarjoa?
"No miksi ei?" Vihmavarjo vastasi. He lähtivät pesästä. Kävelin edes takaisin malttamattomana. En jaksanut enää odottaa yksin, mutta en tiennyt, mitä tekisin. Lopulta keksin mennä Mustalehden puheille. Kävelin pois pesästä. Synkkäsielu istui suurkannon vieressä. En nähnyt Vihmavarjoa missään. Juoksin loppumatkan klaaninvanhimpien pesälle. Väärämieli ja Mustalehti söivät yhteistä jänistä.
"Anteeksi?" aloitin. Mustalehti nosti päänsä. Väärämieli jatkoi tylysti syömistä.
"Niin?" musta naaras kysyi. Köhäisin.
"Haluaisin puhua kanssasi kahden, parantajajuttuja. Vihmavarjo ei nyt ole... täällä", sanoin varoen. En ollut varma, missä hän oli. Vanha parantaja nyökkäsi.
"Selvä. Seuraa minua", hän sanoi. Nyökkäsin. Väärämieli jäi pesään, kun lähdimme pesästä ja leiristä. Mustalehti jatkoi edelläni varmoin ottein kohti hylättyä kaksijalanpesää. #Miksi juuri sinne?# kysyin mielessäni. En kuitenkaan sanonut mitään. Mustalehti pysähtyi pesän eteen.
"Haluatko nähdä, mitä takana on?" hän kysyi. Ihmettelin, mitä hän tarkoitti. Vastasin vain:
"Haluan." Entinen parantaja nyökkäsi ja jatkoi matkaa. Kun katsoin pesän taakse, näin siellä Vihmavarjon ruumiin.
"Meidän on vietävä hänet leiriin", sanoin. Mustalehti katsoi entistä oppilastaan surun täytteisin silmin. Katsoin itse häntä yhä mestarinani, surua minullakin silmissäni. Vihmavarjo oli kuollut. Menin tutkimaan hänen kurkkuaan. Siinä oli siisti tappopuraisu. Mestari oli kuollut nopeasti. #Kultamyrsky!#
"Ja istuttava valvojaisissa", Mustalehti sanoi. En pystynyt vastaamaan. Painoin kuononi mestarini likaisenvalkeaan turkkiin. Mustalehti tuli ja kampesi Vihmavarjon selkäänsä. Tuin vanhaa naarasta, kun hän kantoi kuollutta parantajaa leiriin.

Leirissä meitä odottivat kauhistuneet ulvaisut.
"Vihmavarjo kuollut!"
"Meillä ei ole parantajaa!"
"Mitä on tapahtunut?!" Kostotähti ulvaisi kaiken yli:
"Nyt hiljaa! Mitä on tapahtunut?" Huokaisin syvästi.
"Olin menossa puhumaan Mustalehden kanssa. Hän johdatti minut entiselle kaksijalanpesälle. Sen takana meitä odotti... tämä", selitin pikaisesti. Synkkäsielu astui tutkimaan parantajan ruumista.
"Kuka tappoi Vihmavarjon? Tässä on kissan tappopurema. Se on Metsäklaanista, hänessä ei tunnu kulkukissan tai toisen klaanin hajua!" varapäällikkö ulvaisi uhmakkaasti. Tuli täysin hiljaista. Hetken hiljaisuuden jälkeen alkoi kiivas kuiskuttelu. Kultamyrsky seisoi kaiken ulkopuolella. Sisko näytti nauttivan tilanteesta. #Sisko. Ei sisko, murhaaja.#
"Sinun on mentävä Pimeälammelle", Mustalehti, joka oli yhä vieressäni, kuiskasi.
"Ai niin", sanoin lyhyesti. Olin Metsäklaanin virallinen parantaja, nyt kun Vihmavarjo kuoli. Pimeälammella tapaisin Synkän Metsän kissoja. #Mutta haluanko mennä sinne, pahuuden sydämeen? Kun on Tähtilampikin, Tähtiklaanin ja valon sydän?#
"Haluatko, että tulen mukaan?" Mustalehti tarjoutui. Pudistin päätäni.
"Ei, pärjään yksinkin", sanoin. En halunnut rasittaa klaaninvanhinta, ja halusin mennä Tähtilammelle.
"Käyn hakemassa vesiminttua ja rosmariinia peittämään Vihmavarjon kalmanhajun", sanoin, kun entinen parantaja pysyi hiljaa. Toteutin aatteeni ja lähdin kohti parantajan pesää. En kuitenkaan ehtinyt pesään, kun Kultamyrsky katkaisi tieni.
"Olet nyt parantaja. Miltä tuntuu?" hän kysyi. Tunsin hänen polttavan katseen turkillani. Välttelin katsomasta häntä silmiin.
"Olen menossa hakemaan vesiminttua ja rosmariinia kuoleman hajun peittämiseen", vastasin. En halunnut vastata siskoni kysymykseen. #Eihän minulla ole edes parantajanimeä! Mutta kuka sen minulle edes antaa?# Kavahdin totuutta. En ehkä koskaan saisi parantajanimeä. Juoksin siskoni ohi parantajan pesään. Katselin varastoja. #Fenkolin mehua juotuna lantiokipuun, pureskeltuja karhunvatukan lehtiä mehiläisenpistoksiin, tinjamia syötynä hermostuneisuuteen, shokkiin ja ahdistukseen, rosmariinia hajun peittämiseen —otanpas sitä —, vesiminttu auttaa vatsakipuun — otan myös sitä.# Otin rosmariinin ja vesimintun kasoista vähän ja vein ne aukiolle. Laskin ne Vihmavarjon turkille.
"Olkoot sinulla onnea ja suosiota Synkässä Metsässä, ja toivottavasti et koskaan haalistu ja odotat meitä kaikkia", sanoin parantajan velvollisuuksilla. #Olkoon sinulla hyvä pyyntionni, nopea askel ja suojaisa nukkumapaikka, sanotaan Vesiklaanissa ja Laaksoklaanissa. Kunpa asuisin siellä...# Painoin kuononi Vihmavarjon turkkiin. Jouduin kuitenkin nostamaan sen nopeasti pois, kun ymmärsin, että minun oli mentävä jo Tähtilammelle. Muut parantajat olisivat jo kohta siellä. #Muut parantajat. Mitä olen oikein tekemässä?# Karistin kielteiset ajatukset mielestäni ja lähdin leiristä kohti Vesiklaanin ja Laaksoklaanin rajojen yhdistymiskohtaa. Kun jatkaisin siitä eteenpäin, pääsisin nopeasti Tähtilammelle. Näin jo edessäni Lehtilammen, joka ilmeisesti odotti Aurinkoturkkia ja Kuuratassua. #Hänellä on mestari#, ajattelin katkerasti. Kiihdytin vauhtiani. Olin nopeasti Lehtilammen luona.
"Mitä sinä teet täällä?" parantajanaaras kysyi:
"Eivätkö Metsäklaanin parantajat käy Pimeälammella? Ja jos olen luullut väärin, niin missä mestarisi on?"
"Uskon Tähtiklaaniin. Ja Vihmavarjo kuoli tänään. Tulin vaihtamaan kieliä Tähtiklaanin kanssa. Missä Piikkitassu on?" vastasin vesiklaanilaisen kysymyksiin.
"Hän... ömph... katosi joen mukana", Lehtilampi vastasi.
"Meiltäkin katosi kissoja, Salamatassu ja Kerätassu. Kerätassu on kuollut ja hänet tunnetaan nykyään Keräheinänä. Hän ilmestyi minulle ja sanoi: ’Tulin kertomaan, että Saniainen, Salama, Piikki ja Vauhti jatkavat matkaansa Sini mukanaan’, niin hän sanoi", lohdutin. Jätin sanomatta, että Keräheinä kertoi myös Vihmavarjon kuolemasta. Kuuratassu ilmestyi pian puiden lomasta, mutta hän tuli yksin.
"Kuuratassu, missä Aurinkoturkki on?" Lahtilampi kysyi, kun Laaksoklaanin parantajaoppilas saapui luoksemme.
"Tähtiklaanissa. Hän kuoli viime yönä. Mutta mitä tuo täällä tekee? Onko hän uusi oppilaasi, vaikka hän tuoksuu Metsäklaanille?" hän vastasi osoittaen minua.
"Ei, en ole Lehtilammen oppilas. Olen Metsäklaanin parantaja, Toivetassu. Mestarini Vihmavarjo kuoli tänään. Uskon Tähtiklaaniin", vastasin valkoharmaalle naaraalle.
"Sinäkin -tassu ja parantaja? Ja sinunkin mestarisi kuoli ihan vasta?" Kuuratassu ihmetteli. Nyökkäsin. Lähdin juoksemaan kohti Tähtilampea. #Synkkä metsä, anna anteeksi! Tämä on ainoa keino!#

//Kuura? Kulta? Joku? 873 sanaa.

Vastaus:

Mahtava tarina! Saat 44p. Onnea, olet valmis parantajaksi!

- Cecci 18.12.2018

Nimi: Tähtikissa

17.12.2018 15:50

Omenatassu, Vesiklaani

Omenatassu oli Metsäklaanin leirissä Pöllöviiksen ja Järvitassun kanssa. Naaras ei kuunnellut keskustelua. Hän katseli leiriä. Melkein kokomusta naaras istui pesää muistuttavan rakennelman edessä ja katseli kellanpunaisen ja pikimustan pennun leikkiä. #Pentutarha.# Oranssi keltasilmäinen kolli jutteli mustan, vihreäsilmäisen naaraan kanssa pesän edessä. #Klaaninvanhimpien pesä.# Musta, suunnilleen Omenatassun kokoinen kolli kellanpunaisella kuviolla jutteli valkoisen suunnilleen samankokoisen naaraan kanssa. #Oppilaita#
"Omenatassu, aiotko lähteä?" Pöllöviiksi kysyi. Omenatassu nyökkäsi pikaisesti. Ei hän tänne halunnut jäädä.
"Nuori, ruskea kolli— Toivetassu, parantajaoppilas — lupasi tulla tapaamaan Lehtilampea. Tietoa ei herunut, harmi. Toivottavasti Laaksoklaanin kanssa kävi paremmin", Järvitassu sanoi. Omenatassu nyökkäsi.
"Varmasti kävi. He ovat paljon lempeämpiä kuin Metsäklaanilaiset", hän sanoi. Hopeansinertävä naaras nyökkäsi. He kävelivät lopun matkaa aivan hiljaa.

Leiriin saapuessaan Omenatassu huomasi, että Tuulisade oli soturien pesän edustalla. #Miksi meidät jätettiin pois nimitysmenoista?!#
"Siinähän te olette. No, heruiko tietoja?" Lumiturkki kysyi. Pöllöviiksi pudisti päätään pahoittelevasti.
"Vain parantajaoppilas, joka lupasi tulla käymään", hän puki eleensä sanoiksi.

//Joku? Ei oikein tarina luista... 149 sanaa

Vastaus:

Hauska pätkä. Saat 8p.

- Cecci 18.12.2018

Nimi: Nala

16.12.2018 21:18
Kuuratassu, Laaksoklaani
(Kultamyrskyn vahtivuoroyönä)

Pikkupilvi ryömii ulos sotureiden pesästä kun ryntään leiriin.
"Mikä on Kuuratassu?" hän kysyy huomattuaan vauhkon katseeni.
"Aurinkoturkki on jäänyt puun alle ja kuollut!" huudahdan kovempaa kuin olisi pitänyt. Naaras katsoo minua kauhuissaan. Tajuan, että minun pitää kohtaa olla vastailemassa moniin ksymyksiin.
"Ilmoitan asiasta Laikkujalalle. Kokoamme partion ja haemme hänen ruumiinsa. Mene sinä kertomaan Sumutähdelle sekä Kuiskeviralle tapahtuneesta", naaras käskee rauhallisesti. Nyökkään täristen ja suuntaan parantajanpesälle.

"Ai se oletkin sinä, Kuuratassu", Sumutähti sanoo astuessani pesään.
"Onko kaikki hyvin?" hän kysyy hiukan jännittyneenä.
"Ööö... tuota. Kun olin nukkumassa näin Aurinkoturkin unessani. Hän sanoi että: "Näin oli pakko tapahtua". Ja...niin...", yritän kierellä sanomasta suoraan että mestarini on kuollut.
"Älä vain sano että hän on kuollut!" Sumutähtin huudahtaa ääni väristen. Nyökkään pienesti.
"Mikä on emo? Onko kaikki hyvin?" kysyy Heinäpentu puoliksi unessa.
"Kaikki on hyvin", Sumutähti vastaa ääni väristen. Lehtikadon kylmä tuuli tunkeutuu turkin läpi ja iskee sisuskaluihin, kuin saalistaja iskee kyntensä riistaan. Käperryn Sumutähden viereen sillä en tiedä miten muuten lohduttaa tätä. Päällikkö tuijottaa eteensä sokeasti, eikä edes huomaa Vaahterahäntää joka astelee pesään.
"Aurinkoturkin ruumis on kannettu leirin keskelle", hän kuiskaa ja ottaa paikkani Sumutähden vierestä. Nousen raskain sydämmin ylös ja kävelen ulos. Ohut hanki anturoideni alla tuntuu kylmältä mutta en jaksa välittää siitä. Kissat ovat kerääntyneet aukion ympärille supattelemaan. Mestarini selkä on oudosti liiskana ja hänen luunsa turkin alla näyttävät olevan poikki. Kuiskevirta tepsuttaa Aurinkoturkin luokse, kun olen asettumassa vanhan mestarini viereen makaamaan.
"Hänen olisi kuulunut elää pitempään", kuiskan naaralle. Kuiskevirta laskee häntänsä lavalleni ja kyyristyy viereeni. Yksitellen laaksoklaanilaiset käyvät hyvästelemässä vanhan parantajansa. Viimeisenä tulevat Sumutähti sekä Viiltokuu. Suljen silmäni ja keskityn Aurinkoturkin hetki hetkeltä haihtuvaan tuoksuun.

"Sinun pitäisi varmaan mennä lämmittelemään", kuiskaan vieressäni makaavalle Kuiskevirralle.
"Niin sinunkin", naaras murisee vastaukseski. Huokaan ja astelen pois. Tervehdin Vaahterahäntää, joka on käpertynyt pentujensa ympärille.
"Otan osaa. Aurinkoturkkia jäädään kaipaaman", kolli lohduttaa surullisesti.
"Niin", mumisen ja käperryn pedilleni. Mieleeni juolahtaa eräs asia jota halian pyytää kollilta:
"Kertoisitko Sumutähdelle että Sinitassu katosi joen mukana?" Kysyn. Vaahterahäntä on hypätä ylös.
"Voinhan minä", hän kuiskaa. Tiedän täysin miltä hänestä tuntu, kun joku josta välität riistetään luotasi.
"Eikö sinun pitäisi nukkua Aurinkoturkin pedillä?" Vaahterahäntä kyysyy selvästi yrittäen vaihtaa puheenaihetta. Kummastun täysin. Sitten asia valkenee minulle tuskaisesti: *Minä olen nyt Laaksoklaanin parantaja!*


//Joku. Ajattelin tehdä niin, että seuraavana "yönä" Kuuratassu lähtisi Tähtilammelle muiden parantajien kanssa. 364 sanaa.

Vastaus:

Loistava pätkä! Saat 19p. Voit tosiaan nimetä Kuuran parantajaksi heti halutessasi, eli ilmeisesti nyt Tähtilammella?

- Cecci 18.12.2018

Nimi: Nala

16.12.2018 08:58
Kuuratassu, Laaksoklaani

Herään hädissäni. Nousen vuoteeltani ja kävelen mestarini pedin luokse. En näe ketään.
"Aurinkoturkki!?" huudan toiveikkaanaa miettien, jos näkemäni olikin vain houre. Ei vastausta. Nuuskin pesää löytääkseni mestarini hajun. *Hän lähti ulos leiristä*, ajattelen. Astun parantajanpesän ulkopuolelle. Kylmä viima on kaataa minut. Katson että kukaan Sumutähden pennuista ei huomannut lähtöäni. Reitin ollessa selvä kävelen ulos leiristä.

Suuntaan kulkuni metsää kohti. Autinkoturkin haju on jokseenkin tuore. Kiihdytän askeliani. Kohta saan näkyviini kaatuneen puun. Aavistus herää sisälläni. Ryntään puun luokse. Henkeni salpautuu, karvani nouseevat pystyyn, kehoni jännittyy, kurkustani kohoaa tuskan huuto ja suru sumentaa katseeni. Aivan edessäni makaa Aurinkoturkin eloton ruumis. Puu joka on kaatunut hänen päälleen ei ole suuri, mutta tarpeeksi painava murskaamaan luut ja tappamaan kissan. Käännyn kannoillani ja ryntään takaisin leiriin.


//Jatkan tänään myöhemmin, koska tänään on vähän kiireinen aamu.

Vastaus:

Mukava pätkä. Saat 7p.

- Cecci 18.12.2018

Nimi: Tähtikissa

14.12.2018 22:39
Kultamyrsky, Metsäklaani

- [ ] Hyppäsin takaisin kivelle. En halunnut herättää liikaa huomiota — pelkoa? Hiljalleen kaikki kissat alkoivat lipua pois aukiolta, Pimeänkuiskaus pentuineen etunenässä. Vesiklaanilaiset lähtivät kotiinsa. Tuijotin heidän peräänsä murhaavasti. Käänsin katseeni taivaalle. #Huomenna on puolikuu. Toivetassu menee Vihmavarjon kanssa Pimeälammelle kuulemaan Synkkää metsää. Tai sitten ilman Vihmavarjoa#, ajattelin murhaavasti. #Mutta siinä tapauksessa on vain aurinkohuippuun asti aikaa tappaa Vihmavarjo.# Työnsin ajatuksen heti mielestäni. Tappaisin Vihmavarjon huomenna, heti vahtivuoron päätyttyä. Olimme kolmisin aukiolla, minä, Lampisydän ja Vapaaloikka. Siskoni olivat leirin reunoilla. Naaraat erotti toisistaan lähestulkoon pelkästään silmien väristä. Molemmat olivat siroja, ruskeaturkkisia naaraita. Vapaaloikan silmät olivat sinivihreät ja Lampisydämen vihreät. Leirin ympärillä oli aivan rauhallista. Päätin käyttää yön Vihmavarjon tappamisen suunnittelemiseen. #Kun ei kerran saa nukkua#, ajattelin katkerasti.

- [ ] Aamu alkoi vihdoin sarastaa. Odotin jo malttamattomana, että joku vanhempi soturi vapauttaisi meidät vahdista. Ensimmäinen ulostullut soturi oli Tammijalka. Kolli tuli luokseni ja sanoi niin kuuluvasti, että myös siskoni kuulivat:
- [ ] "Vahtivuoronne päättyi. Synkkäsielu antoi teille vapaata aamusta." #Hyvä.# Lähdin heti kohti parantajan pesää. Tiesin, että veljeni olisi siellä. Kun katsoin aukiolle, näin, että Vihmavarjo keskusteli Toivetassun kanssa.
- [ ] "Tänään on puolikuu", likaisenvalkea kolli aloitti. Veljeni nyökkäsi.
- [ ] "Tänään esittelen sinut Synkälle metsälle. Jos kaikki menee hyvin, saat seuraavana puolikuuna parantajanimesi", parantaja jatkoi. Toivetassu nyökkäsi uudestaan. Astuin sisään.
- [ ] "Vihmavarjo, tulisitko kävelylle?" kysyin. Toivetassu näytti lamaantuneen kauhusta.
- [ ] "No miksi ei?" Vihmavarjo vastasi. Lähdin pesästä. Kuulin askeleet perässäni. Menin suorinta tietä pois leiristä. Kun olin päässyt hylätylle kaksijalanmökille, käännyin katsomaan taakseni. Vihmavarjo seurasi minua yhä. Kiersin pesän taakse.
- [ ] "Mitä asiaa sinulla oli?" parantaja kysyi. Työnsin kynteni ulos. Hyppäsin mitään sanomatta Vihmavarjon niskaan. Sain hämmennyksestä yliotteen ja puraisin häntä kaulasta. Se oli tappopuraisu. Metsäklaanin nuori parantaja oli kuollut. Laskin hänen verta vuotavan ruumiinsa maahan. Siihen se saisi jäädä. Lähdin nopeasti juoksemaan metsään. Haistelin ilmaa riistan varalta. Jos toisin saalista mukanani, minua ei epäiltäisi mistään. Havaitsin melko pian kyyhkysen puussa. Lähdin varoen kiipeämään lähintä puunrunkoa pitkin. Siitä pääsisi hyppäämään kyyhkyn niskaan. Kiipesin runkoa pitkin hiukan kyyhkyä korkeammalle. Hyppäsin sieltä siististi tähdätyllä hypyllä linnun niskaan. Tapoin sen yhdellä puraisulla. Laskeuduin kyyhky suussani puunrunkoa pitkin maahan. Tassutin leiriin. Aurinko oli vielä melko matalalla. Synkkäsielu istui aukiolla, kannon vieressä.
- [ ] "Hei Synkkäsielu. Toin kyyhkyn", sanoin hieman epäselvästi kyyhky suussani. Entinen mestarini nyökkäsi hyväksyvästi. Laskin kyyhkyn tuoresaaliskasaan ja menin vanhaan tapaan kohti oppilaiden pesää.
- [x] "Et nuku enää täällä", Kynsitassu sanoi. Kolli oli ilmeisesti odottamassa Ruosteturkkia, mestariaan."Ai niin joo. Menenkin soturien pesään", sanoin hieman ivaa äänessäni. Kynsitassu ei tainnut kuitenkaan huomata sitä. Kävelin soturien pesään. Siellä oli vain kolme soturia, Karhuturkki, Lampisydän ja Vapaaloikka, tosin vain Karhuturkki oli hereillä. "Hei, nuori soturi. Olen tehnyt sinulle sammalpedin tähän Vapaaloikan ja Lampisydämen viereen", kolli sanoi. Nyökkäsin, koska en keksinyt mitään vastattavaa. Menin nukkumaan omalle sammalpedilleni.

//Joku? Tönkkö. 435 sanaa.

Vastaus:

Oikein hyvä pätkä. Saat 22p.

- Cecci 18.12.2018

Nimi: Tätikisaa

14.12.2018 21:40
Lehtilampi, Vesiklaani, parantaja -npc

Katselin taivaalle. #Piikkitassu, missä oletkaan, toivottavasti olet kunnossa#, ajattelin. Kävelin pesääni ja käperryin sammalpedilleni nukkumaan.

»Ilmestyin Tähtiklaanin metsästysmaille. Edessäni istui Pisaratähti, Vesiklaanin ensimmäinen päällikkö.
"Tervehdys. Minut valittiin tuomaan sinulle viesti. Kuuntele tarkkaan", päällikkö sanoi. Nyökkäsin.
"Kun kuu nousi, syntyi kolme: Rapu, Kolibri ja Skorpioni. Ne nousevat vahvoina kaukana, mutta kuitenkin lähellä. Liian lähellä. Koittaa aika, jona Skorpioni yrittää niellä kaiken, Kolibri lentää taivaalla, tuo ilosanomaa, mutta Rapu kulkee ja napsii Skorpionia pieni pala kerrallaan. Osa Ravusta kuitenkin yrittää vain napsia itselleen sen, minkä Skorpioni riisti", Pisaratähti sanoi. Tuijotin häntä. Uusi ennustus?«

//Tämmönen minipätkä. Ajattelin, että kaikki parantajat voisi nähdä saman enteen eri kissalla. Ja muuten klaaneista kuolee parantajia yksi sieltä, yksi täältä xD

Nimi: Cecci

14.12.2018 20:51
Aurinkoturkki, parantaja, Laaksoklaani -npc

Herään keskeltä suurta, valoisaa laaksoa. Ilmassa tuntuu turvallinen häivähdys ja nään edessäni seisovan kissan.
"Marjanenä", huokaisen parantajalle, joka on myös emoniemo.
"Aurinkoturkki", kirjava naaras nyökkää.
"Mitä on tapahtumassa? Olen saanut outoja enteitä... varoituksia", kysyn hieman peloissani.
"Tiedät etten voi kertoa sitä, mutta voin sanoa, että sinun ei ole syytä unohtaa varoituksia.
"Selvä", vastaan kuuliaisesti.
"Annan kuitenkin taas varoituksen, mutta myös neuvon: Älä aina oleta, että aistisi on oikeassa, äläkä usko kaikkea, vaikka näkisit, kuulisit, haistaisit tai tuntisit sen, ymmärrätkö? Lisäksi, kun heräät, mene oppilaasi luokse ja kerro hänelle se, mikä tuntuu hyvältä", naaras naukuu hieman surullinen katse silmissään.
"Selvä", mutisen, mutta samassa ymmärrys iskee lävitseni.
"Kuolenko minä?" kuiskaan kauhuissani, mutta silloin herään. Viimeine asia jonka muistan, on Marjanenän surulliset silmät. Turkkini on pörhössä ja siloitan sen nopeasti noustuani seisomaan. Kipitän ulos pesästäni ja etsin katseellani Kuuratassua. Tuolla! Huomaan hänet kävelemässä joella.
"Kuuratassu!" ulvahdan ja juoksen naaraan luokse.
"Hei", naaras sanoo kysyvästi.
"Hei. Sinun täytyy nyt kunnella minua", sanon.
"Selvä?" Kuuratassu naukuu. En tiedä miten, mutta juuri oikeat sanat tulevat suustani:
"Muista aina tämä: Se oli ainut vaihtoehto, niin täytyi tapahtua."
"Onko kaikki hyvin?" oppilaani huolestuu.
"On. Tietenkin! On ihanaa, että olet oppilaanj ja on ilo opettaa sinua. Minulla on tunne, että saat yöllä enteen Tähtiklaanilta, joten jos sinulle tulee outo olo, mene nukkumaan", sanon ja lähden pois hämmentyneen Kuuratassun luota ennen kuin tiedon paino liiskaa minut.

Päivä on ohi ja aurinko on laskenut. Kuu loistaa taivaalla. Äkkiä korviini kantautuu vinkunaa. Nousen seisomaan ja lähden ulos pesästä. Huomaan heti että on tulossa lumisade. Vinkuna jatkuu, mutta se ei kantaudukkaan pentutarhasta, vaan jostain kauempaa. Lähden ääntä kohti ja huomaan sen kantautuvan metsästä. Pyrähdän juoksuun leirin ulkopuolella ja saavun metsän reunaan nopeasti. Ääni on nyt korviahuumaava, mutta loppuu äkkiä.
"Kuka siellä?" kysyn ääni väristen hieman. Ei vastausta. Otan askeleen metsään. Seison nyt suuren kuusen alla. Äkkiä nään muutaman ketunmitan päässä kissan siluetin.
"Odota", sanon kuuluvasti, mutta tajuan samassa, että kissa seisoo paikoillaan ja katsoo minua.
"Yritimme varoittaa", kuuluu ääni joka suunnasta.
"Mitä..." aloitan, mutta sanani muuttuu kamalaksi rääkäisyksi, kun vieressäni oleva kuusi äkkiä kaatuu päälleni. Tunnen kuinka jokainen luuni katkeaa. Viimeinen asia, jonka tiedostan on pehmeät askeleet, jotka rientävät pois, sitten silmissäni tummuu. Leijun pois, pois ruumiistani, pois tutusta ympristöstä. Leijun korkeuksiin, tähtien joukkoon. Olen kuollut.

Oppilaani nousee seisomaan edessäni.
"Missä olemme?" hän kysyy, mutta samassa hän tajuaa.
"Olet kuollut! Miksi? Miten? Milloin?" kysymykset kaikuvat korvissani, mutta en vastaa.
"Tämä oli ainut keino", vastaan surullisesti.
"Ainut keino? Ainut keino tehdä mitä?" naaras kysyy kauhuissaan.¨
"Sitä sinun ei kuulu vielä tietää", vastaan rauhoittavalla äänellä.
"Tee minulle palvelus, ja kerro Sumutähdelle, että en ole jättänyt häntä", sanon hellästi. Kuuratassu nyökkää.
"Kun kuu nousi, syntyi kolme: Rapu, Kolibri ja Skorpioni. Ne nousevat vahvoina kaukana, mutta kuitenkin lähellä. Liian lähellä. Koittaa aika, jona Skorpioni yrittää niellä kaiken, Kolibri lentää taivaalla, tuo ilosanomaa, mutta Rapu kulkee ja napsii Skorpionia pieni pala kerrallaan. Osa Ravusta kuitenkin yrittää vain napsia itselleen sen, minkä Skorpioni riisti", lausun ennustuksen hämmentyneelle naaraalle.
"Olit paras mestari", hän kuiskaa ja rientää luokseni. Painaudun häntä vasten kietoen häntäni hänen ympärilleen lohduttavasti.
"Sinun täytyy herätä", sanon varovasti. Naaras nyökkä.
"Muista: Olen aina kanssasi, vaikka tämä tapahtui. Tämä oli ainut keino!" ulvahdan vielä ennen kuin Kuuratassu herää.

Nimi: Nala

12.12.2018 18:58
Kalmatassu, Metsäklaani

"Varmaan huomenna", Eloturkki vastaa veljelleni. Minua alka kihelmöimään jännityksestä.
"Tapaammeko aamulla leirin sisäänkäynillä?" kysyn naaraalta.
"Mikä ettei", Eloturkki vastaa ja kävele pois.
"Aijon oppia kaikki taisteluliikkeet ja tappopuraisut!" sihahdan nähden punaista.


//Kuolo? Joku. 31 sanaa.

Vastaus:

Mukava pätkä. Saat 2p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Nala

12.12.2018 18:47
Salamatassu, Vesiklaani

Sinitassun kysymys yllättää minut.
"En minä nukkua aijo!" sihahdan naaralle unisena. Näen Sinitassun kasvoille nousevan ivallisen hymyn.
"En ole varma onko se viisasta", tuhahdan ja nousen täyteen mittaani.
"Eli pelkäät!" Sinitassu naurahtaa.
"En! Äähh... no mennään sitten, mutta tämä oli sinun ideasi!" murisen. Naaras kohauttaa lapojaan ja kääntyy kannoillaan. Lähden nyreissäni hiipimään naaraan perään.

//Sini? Joku. 54 sanaa.

Vastaus:

Salaman luonne tuli hyvin esille. Saat 3p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Tähtikissa

10.12.2018 13:33
Toivetassu, Metsäklaani

"Miksi... Miksi minua kiinnostaisi pätkääkään, minne teidän oppilaanne ovat kadonneet, tai että parantajanne sai hiirenaivoisen enteen?" Kostotähti sihisi raivoissaan, kuin häntä olisi loukattu syvästi. Pöllöviiksi vetäytyi taaksepäin.
"Ei se ole hiirenaivoinen. Parantajien on pidettävä yhtä. Jos teitä ei kiinnosta, menen itse Lehtilammen puheille!" avasin suuni. #Miksi Metsäklaaanin pitää olla luopiomainen riidanhaastaja!# ajattelin kiukkuisena.
"Et ole parantaja, Toivetassu. Sinun on kysyttävä mestariltasi lupaa", Synkkäsielu keskeytti maireasti.
"Aivan sama! Tuethan minua, Kultamyrsky?" toivoin. Kultamyrsky hyppäsi alas kiveltä, jolla oli ollut valmis aloittamaan vahtivuoronsa.
"Omalla tavallani. Mutta vasta huomenna, veliseni", siskoni kuiskasi korvaani. Nyökkäsin. Huomenna tapahtuisi jotain hyvää. Tai kenties pahaa. Kultamyrskyyn ei ollut luottamista. Menin kuitenkin parantajan pesään sanomatta mitään. Menin sammalpedilleni makaamaan ja nukahdin.

»Heräsin Synkässä metsässä. Edessäni istui ilmiselvä Kerätassu. Säikähdin näkyä kaameasti.
"Kerätassu! Oletko kuollut?!" kysyin yhä peloissani. Maskinaama nyökkäsi.
"Olen Keräheinä tätä nykyä. Tulin kertomaan, että Saniainen, Salama, Piikki ja Vauhti jatkavat matkaansa Sini mukanaan. Mutta kultainen myrsky iskee sydämeesi, kun huomenna tärkeäsi saatat menettää", naaras jatkoi. Nyökkäsin järkyttyneenä. #Kerätassu kuollut? Kultainen myrsky? Kultamyrsky?!#«

Herätessäni tajusin kaiken. Kultamyrsky, oma rakas siskoni, aikoisi tappaa jonkun läheiseni tämän auringonkierron aikana. Eii!

//Joku? Kulta siis yrittää tappaa Vihmavarjon vahtivuoronsa jälkeisenä päivänä. 181 sanaa

Vastaus:

Oikein hyvä pätkä. (Huomauttaisin vain, että hahmojen tappamiseen pitää kysyä lupa, mutta saat luvan kuitenkin, eli Kulta voi onnistua tai epäonnistua.) Saat 10p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Tähtikissa

10.12.2018 13:17
Kultamyrsky, Metsäklaani

Istuin ilkeän näköisenä katsellen Vesiklaanilaisia. He olivat tulleet uusien oppilaiden kanssa. En luottanut Kuolotassuun ja Kalmatassuun. Haluaisin kouluttaa jonkun oppilaan mahdollisimman nopeasti. Sitten tappaisin Synkkäsielun salassa ja minusta tulisi varapäällikkö. Vesiklaanilaiset kyselivät jotain kadonneista kissoista. Oli totta, että Kerätassu ja Saniaistassu olivat kadonneet. Mutta mikä oikeus noilla ketunmielisillä oli se tietää? Ilta oli jo alkanut hämärtää. Vahtivuoroni alkaisi pian. Mutta ennen sitä voisin katsella Vesiklaanilaisia.
"Miksi... Miksi minua kiinnostaisi pätkääkään, minne teidän oppilaanne ovat kadonneet, tai että parantajanne sai hiirenaivoisen enteen?" Kostotähti sihisi raivoissaan, kuin häntä olisi loukattu syvästi. Pöllöviiksi vetäytyi taaksepäin.
"Ei se ole hiirenaivoinen. Parantajien on pidettävä yhtä. Jos teitä ei kiinnosta, menen itse Lehtilammen puheille!" veljeni avasi suunsa. #Jos Vihmavarjo opettaa veljestäni hellimyksen, minun on tapettava hänet!# ajattelin kiukkuisena.
"Et ole parantaja, Toivetassu. Sinun on kysyttävä mestariltasi lupaa", Synkkäsielu keskeytti maireasti. Vapaaloikka ja Lampisydän kuiskuttelivat kiivaasti keskenään.
"Aivan sama! Tuethan minua, Kultamyrsky?" veljeni toivoi. Hyppäsin alas kiveltä, jolla olin ollut valmis aloittamaan vahtivuoroni.
"Omalla tavallani. Mutta vasta huomenna, veliseni", kuiskasin parantajaoppilaan korvaan.

//Toive, Omena, Järvi? 165 sanaa.

Vastaus:

Vähän karmivaa... Saat 9p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Tähtikissa

09.12.2018 18:38
Kuiskevirta, Laaksoklaani

Myrskytassu ei ehtinyt vastaamaan, kun Vaahterahäntä tuli luoksemme.
"Hei! Kuiskevirta, Pilvipentu pyysi sinua. Tulisitko?" isä kysyi. Olin kahden vaiheilla. Menenkö Pilvipennun ja muiden luo, vai jäänkö Myrskytassun luo?
"Hetki, voisimmeko olla Myrskytassun kanssa kahden?" päädyin vastaamaan. Vaahterahäntä nyökkäsi ja lähti puhumaan Synkkämielen kanssa.
"Miksi noin teit?" Myrskytassu kysyi.
"Tulisitko kanssani katsomaan Sumutähden uusia pentuja?" kysyin. Tiesin, että Myrskytassu kaipasi jonkun seuraa. Ja ehkä joku Sumutähden pennuista olisi hänelle sopiva uusi kumppani?

//Myrsky? 71 sanaa

Vastaus:

Ihana pätkä! Saat 4p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Tähtikissa

09.12.2018 18:30
Pilvipentu, Laaksoklaani

Pilvipentu heräsi siihen, että putosi emonsa päältä. Naaras vinkaisi tömähdettyään maahan.
"Anteeksi Pilvipentu, en tarkoittanut satuttaa", Marjapentu sanoi pahoitellen. Pilvipentu painautui uikuttaen Sumutähden kylkeen.
"Lopettakaa jo pikkuiset", Sumutähti naukui.
"Missä isä on? Haluan oppia taistelemaan!" Marjapentu ilmoitti.
"Hän on tekemässä töitä", Sumutähti vastasi rauhoittelevasti. Pilvipentu aukaisi silmänsä. Hän katsoi vasemmalla sinisellä silmällään ympärilleen. Sumutähti oli hänen vieressään, Marjapentu ulvoi kiukkuisena emolle
"Jonkun pitää opettaa minut taistelemaan!" ja Koivupentu nukkui emon vieressä. Heinäpentu oli Pilvipennun oikealla puolella. Hän ei nähnyt veljeään, tunnisti vain tuoksun. Heinäpennun takana oli toinen kuningatar, Apilahäntä pentujensa Kuusipennun ja Kirsikkapennun kanssa. Sumutähden mukaan hän oli menettänyt yhden pennuistaan tulvaan.
"Rauhoitu!" Sumutähti määräsi ja Marjapentu hiljeni. Samassa ulkoa kuuluu askeleita ja pentujen isä, Vaahterahäntä, pistää päänsä pesään.
"Isä!" Marjapentu ulvahti innoissaan ja ryntäsi isän luo.
"Hei pikkuinen!" Vaahterahäntä naukui iloisesti.
"Opeta minulle taisteluliikkeitä!" Pilvipennun sisko vinkui anovasti.
"Olet vielä liian pieni", Vaahterahäntä sanoi pahoitellen.
"Tyhmää! Ihan tyhmää! Täällä on tylsää!" Marjapentu vinkui raivoissaan.
"Lopeta jo!" Sumutähti sanoi jo aika kiukkuisena. Marjapentu mulkaisi emoaan tuimasti. Hän käveli nopeasti pesän nurkkaan ja alkoi sukia turkkiaan.
"Isä", Pilvipentu kuiskasi. Vaahterahäntä katsoi valkeaa, puolisokeaa pentuaan.
"No?" hän kysyi.
"Haluan nähdä isosiskon. Emo kertoi isosiskosta", naaraspentu sanoi. Vaahterahäntä naurahti.
"Käyn hakemassa hänet", vaaleanruskea kolli sanoi. Pilvipentu nyökkäsi.

//Joku? 206 sanaa. Uni tuli vahingossa kaksi kertaa.

Vastaus:

Pilvipentu on niin suloinen! Saat 11p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Tähtikissa

09.12.2018 18:12
Varjo, erakko

Varjo seurasi Häivähdystä Hohdon vierellä. Mustan ja valkoisen kirjavalla naaraalla ei ollut mitään tietoa heidän päämäärästään.
"En jaksa enää", Hohto valitti. Emo pysähtyi hetkeksi ja sanoi:
"Pysähdytään tähän", — hän henkäisi ilmaa keuhkoihinsa — "ei tuoksu muita kissoja." Se riitti Varjolle. Nuoren naaraan synnyinpesä oli ollut suojaisassa metsikössä, nyt he olivat karulla, kivikkoisella maalla. Häivähdys etsi jotakin, minne voisi viedä Varjon ja Hohdon. Varjo huomasi pienen syvennyksen kallionseinämässä.
"Emo, onko tuo hyvä paikka?" naaraspentu kysyi. Häivähdys nyökkäsi.
"Olet tarkkaavainen nuori kissa. Hyvä niin", Varjon emo sanoi. Mustan ja valkoisen kirjava nyökkäsi. He menivät mitään sanomatta painaumaan. Sen pohja oli kova ja kivinen, mutta erakot eivät jaksaneet välittää. Häivähdys kietoi pennut vierelleen maitoa imemään. Kaikki nukahtivat pian.

//Tökerö. Jatkan. 114 sanaa

Vastaus:

Hyvä pätkä. Saat 6p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Tähtikissa

09.12.2018 18:05
Unitassu, Vesiklaani

Limesilmä sai nuoren naaraan pian kiinni, olihan hän Unitassua paljon vanhempi.
"Yritä hillitä itsesi. Olet oppilas, et pentu", mestari läksytti leikkisäpilke silmissään. Unitassu nyökkäsi innokkaasti. Limesilmä yritti näyttää tuohtuneelta, mutta epäonnistui siinä pahasti. Tumman sumunharmaa naaras lähti kävelemään eteenpäin tietämättä suuntaansa. Tummanharmaa kolli seurasi häntä.
"Olemme, anteeksi olet, kohta harjoitusareenalla. Siellä harjoittelemme pääasiassa taisteluliikkeitä", vihreäsilmäinen sanoi. Unitassun silmät kiiluivat innosta. Taisteluliikkeitä! Hän kuitenkin yritti olla kiltti oppilas, jotta tekisi vaikutuksen mestariinsa. He tulivat pian pienen painauman luokse. Sen pohja oli pääasiassa sammalta.
"Tämä on harjoitusareenamme", Limesilmä sanoi osoittaen painaumaa hännällään. Unitassu nyökkäsi. Hän ei pystynyt enää puhumaan ilman, että innostuisi liikaa. Tummanruskea kolli otti johtopaikan sumunharmaan edestä. Unitassu hyväksyi sen muitta mutkitta. Kyllähän Limesilmä tunsi reviirin paremmin kuin hän. Unitassu kyllästyi kuitenkin pian huonoon näkyvyyteen. Soturioppilas otti paikan mestarinsa sivulta nähdäkseen paremmin. He kulkivat tällä hetkellä joen viertä. Sumunharmaa naaras meinasi huokaista nähdessään kalliot. Niin valtavat, niin harmaat, niin kaikkea!
"Kallioilla on Laaksoklaanin raja. Pysy lähelläni. Vaikka olemmekin Laaksoklaanin kanssa hyvissä väleissä, he eivät varmaan pidä yli-innokkaista oppilaista, jotka tunkeutuvat reviirilleen", Limesilmä kiusoitteli. Unitassu tuijotti häntä murhaavasti.
"Taisit aliarvioida itsehillintäni. No, asia selvä", sumunharmaa sanoi.

//Lime? Jatkan joskus, jos Lime ei jatka.

Vastaus:

Oikein kiva pätkä! Saat 10p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Tähtikissa

09.12.2018 17:59
Vauhtitassu, Laaksoklaani

"-ja sitten tänne tuli kolme kissaa — Kyy, Aida ja Sulo — jotka hyökkäsivät kimppuumme. Taistelu oli tiukka, ja Kerätassu kuoli taistelun aikana", Sinitassu selosti. Vauhtitassu tuijotti häntä maaten yhä maassa.
"Kyy tappoi hänet kylmäverisesti, mutta saimme lopulta häädettyä kaikki kolme. Piikkitassu sanoi, että jalkasi on murtunut. Hän kyllä hoiti sen hyvin, ei siitä mitään", sumunharmaa lopetti. Vauhtitassu nyökkäsi. Sinitassu kääntyi katsomaan kuollutta Kerätassua ja meni hänen luokseen. Vauhtitassu jäi paikoilleen katsomaan sinne, missä muut olivat.
"Minä, Saniastassu, Metsäklaanin oppilas, pyydän Synkän metsän kissoja kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa saada soturinimensä! Tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Keräheinänä! Synkkä metsä kunnioittaa oveluuttasi ja taistelutaitojasi ja hyväksymme sinut täydeksi soturiksi!" Saniaistassu kailotti yöilmaan. Naaras kosketti Kerätassun päälakea surullisesti. Salamassu kajautti kunnioittavasti ilmoille:
"Keräheinä! Keräheinä!" Vauhtitassu ja muut yhtyivät huutoon.

Ruskea kolli nukahti melko pian. Tai no, omasta mielestään nukahti, muiden mielestä meni tajuttomaksi.

»Vauhtitassu juoksi nummilla. Laaksoklaanin kotinummilla. Hänen kotinummillaan. Hän tunsi olonsa muutamaa kuuta vanhemmaksi ja näki vierellään Jäämyrskyn valkoharmaan kilpikonnakuvioisen lihaksikkaan turkin. He juoksivat hetken yhdessä, kunnes nummi vaihtui leiriksi. Hän huomasi olevansa nimitysmenoissa. Sumutähti nimitti häntä soturiksi ja sanoi:
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta. Vauhtitassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Vauhti-" Sen jälkeen leiri katosi ja hän oli pentutarhassa. Kuutamotassu oli hänen vieressään. Hän tuntui lämpimältä.«

//Joku?

Vastaus:

Ihana pätkä. Saat 11p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Tähtikissa

08.12.2018 18:00
Piikkitassu, Vesiklaani

"Murtunut jal...?!" Sinitassu ei ehtinyt huudahtaä loppuun, sillä metsästä kuului rasahdus. Piikkitassu kääntyi muiden mukana etsmään uhkia. Ilmassa leijui vieras kissan haju. Se tukki kitkeryydellään henkitorven ja aiheutti lievää huimausta. Taistelu? Ilta oli pikkuhiljaa alkanut hämärtää, joten metsän varjoista oli vaikea erottaa mitään. Metsässä kiilui kolme silmäparia. Sinitassun, Kerätassun, Saniaistassun ja Salamatassun kurkuista alkoi kuulua uhkaavaa murinaa. Hyvä, että en ole heidän vastustajansa, parantajaoppilas ajatteli. Minun on kuitenkin puolustettava Vauhtitassua. Muut saattavat unohtaa hänet taistelun tiimellyksessä. Piikkitassu pysyi vaiti, mutta jännitti lihakset valmiiksi taisteluun. Sade oli lakannut, mutta kaikki olivat vielä märkiä ja näyttivät surkeilta. Tuuli puhalsi ruohikon yli metsän ja klaanikissojen välissä. Piikkitassu tunsi kylmyyden tunkeutuvan täysin luihin ja ytimiin.
"Tulkaa ja taistelkaa jos uskallatte!" huusi Kerätassu mahtipontisesti ja ilkkuvasti. Silmät katosivat ja hetken päästä kolme täusikasvuista kissaa asteli märälle aukiolle. Keskimmäinen kolli oli valtavan kokoinen. Hänen vatsansa ja kuononsa oli valkea, selkänsä pohjaväri musta ja hänellä oli siellä täällä punertavia läiskiä. Tämän vasemmalla puolella klaanikissoista katsottuna oli pienikokoinen ja solakka naaras. Naaraan turkki oli ruskea ja siinä kulki tummia raitoja. Viimeinen kissa oli keskikokoinen kolli, jonka valkomusta turkki oli hyvin pitkä ja pörheä. Kaikkien kolmen kissan silmät olivat keltaiset ja täynnä helpon tapon iloa.
"Minä olen Kyy ja tämä on Aida", suuri kolli osoitti hännällään pieneen naaraaseen, "ja tämä on Sulo", Kyy osoitti toista kollia. Kyy puhui mairealla ja manipuloivalla äänellä, joka aiheutti Piikkitassulle kylmiä väreitä. Naaras kuitenkin yritti pysyä kovana.
"Minä olen Salamatassu ja tässä ovat Piikkitassu, Sinitassu, Kerätassu, Saniaistassu ja Vauhtitassu", Salamatassu murisi kissoille osoitellen hännällään kutakin kissaa vuorollaan.
"Me olemme klaanikissoja!" sihahti Saniaistassu uhmakkaasti.
"Olen kuullut teistä joskus, klaanikissoista nimittäin, mutta mitä te teette näin kaukana klaanistanne?" kysyi Aida vahingoniloisesti.
"Joki nappasi meidät mukaansa!" Sinitassu puolusteli.
"Sepä harmi pikkupennuille!" Sulo ilkkui. Kaikkien lavat jännittyivät ja kynnet työntyivät ulos. Näin Kyy otti askeleen eteenpäin, sitten toisen ja kolmannen. Kolme kissaa aikoi paimentaa klaanikissat rannan tuntumaan. Salamatassu jännitti takajalkansa ja hyppäsin Kyyn niskaan. Piikkitassu lähti vaistomaisesti perääntymään kohti Vauhtitassua. Salamtassu oli pökertynyt maahan, Saniaistassu taisteli Suloa vastaan. Pari lähestyi uhkaavasti. Sinitassu härnäsi Aidaa. Saniaistassu oli alakynnessä Suloa vastaan ja he lähestyivät Vesiklaanilaista uhmakkaasti. Piikkitassu päästi taistelu-ulvahduksen ja syöksyi auttamaan Metsäklaanilaista. Parantajaoppilas näykki kollia jaloista ja Saniaistassu iski milloin mihinkin. Naaraskaksikko nujersi Sulon hetkeksi maahan ja Piikkitassulle jäi hetki aikaa katsella ympärilleen. Saniaistassu selviäisi tästä yksinkin. Parantajaoppilas kuuli Kerätassun ulvahduksen, jota säesti vienoinen pelkotuoksu. Kyy oli painanut naaraan vatsalleen maahan ja raastoi tämän kylkeä niin että haavoista pulpahti verta. Salamatassu syöksyi auttamaan maskinaamaa. Muiden taistelu pysähtyi ja kaikkien katseet kääntyivät Kyyhyn, Kerätassuun ja Saniaistassuun. He taistelivat pitkään, kunnes Kerätassu lensi puuta päin.
"Kerätassu!" Saniaistassu ulvahti.
"Tarkastan hänet niin pian kuin ehdin", Piikkitassu sanoi naarasoppilaalle. Kyy heilautti Salamatassun kauemmas itsestään. Aida ja Sulo juoksivat kauemmas metsään. Sinitassu ja Saniaistassu hyppäsivät mustaselkäisen kimppuun Piikkitassu perässään.
"Tämä ei jää tähän!" Kyy huusi ja juoksi metsään.

Sinitassu selitti Vauhtitassulle kaikkea tapahtunutta, kun hän oli viimein herännyt. Murtuneen jalan Piikkitassu hoiti hyvin, vaikka siihen Vauhtitassun sanojen mukaan saattuukin ajoittain. Oli melkein yö ja Saniastassu valvoo Kerätassun vieressä. Piikkitassu katsoi heitä säälien. Naaras kuoli vammoihinsa sekä verenhukkaan vähän Kyyn paon jälkeen. Parantajaoppilas ei pystynyt auttamaan häntä. Salamatassu käveli Saniastassun vierelle. Piikkitassu seurasi klaanitoverinsa esimerkkiä.
"Hän on nyt... Synkässä metsässä", vesiklaanilainen kolli lohdutti soturioppilasta.
"Mutta miksi näin nopeasti!?" Saniastassu vaikersi. Sinitassu tuli myös Kerätassun ruumiin äärelle. Piikkitassun turkissa kihelmöi.
"Minä, Saniastassu, Metsäklaanin oppilas, pyydän Synkän metsän kissoja kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa saada soturinimensä! Tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Keräheinänä! Synkkä metsä kunnioittaa oveluuttasi ja taistelutaitojasi ja hyväksymme sinut täydeksi soturiksi!" Saniaistassu kailotti yöilmaan. Naaras kosketti Kerätassun päälakea surullisesti. Salamassu kajautti kunnioittavasti ilmoille:
"Keräheinä! Keräheinä!"
"Sanat eivät olleet aivan oikein, mutta Vesiklaanin parantajaoppilaana siunaan Keräheinän nimen. Muistamme hänet aina", Piikkitassu kuiskasi Saniaistassulle.
"Keräheinä, olkoon sinulla hyvä pyyntionni, nopea askel ja suojaisa nukkumapaikka", parantajaoppilas jatkoi taivaalle. Saniaistassu näytti epäluuloiselta, muttei sanonut mitään.
"Keräheinä!" Piikkitassu yhtyi huutoon.

Saniaistassu pysyi uskollisesti Keräheinän ruumiin äärellä. Piikkitassu meni Vauhtitassun ruumiin äärelle. Hän kuuli Salamatassun askeleet perässään.
"Miksi seuraat minua?" harmaa kissa kysyi.
"Haluan tietää, miten Vauhtitassu voi", kollioppilas vastasi. Piikkitassu meni hiljaa ruskean kollin viereen ja tutki tämän jalkaa. Naaras kääntyi Salamatassua kohti.
"Paranee", hän vastasi lyhyesti. Salamatassu nyökkäsi. Juuri sillä hetkellä Sinitassu juoksi metsästä.
"Missä olit?" Salamatassu tivasi. Sinitassu ei vastannut.
"Mitä silmällesi on käynyt?" Piikkitassu kysyi vuorostaan.
"Ei mitään! Miksi sinä edes välittäisit?" siniharmaa oppilas tiuskaisi ja istui sukimaan kylkensä haavoja. Vesiklaanilaiset tuijottivat naarasta ja tämä keskeytti sukimisen
"Mitä?!" hän tiuskaisi Salamatassulle. Parantajaoppilas hiipi hiljaa pois paikalta. Hän etsi suojaisan puunrungon, teki sen juureen sammalpedin ja meni nukkumaan. Hän tunsi samantapaisen kihelmöinnin kuin silloin, kun Tähtiklaanilla oli asiaa. Silloin oli aika mennä nukkumaan.

»Piikkitassu heräsi pimeästä metsää muistuttavasta paikasta. Tämä ei ole Tähtiklaani, hän ajatteli. Naaras etsi ympäriltään elonmerkkejä, mutta ei nähnyt mitään. Hetken päästä hänen eteensä ilmestyi Keräheinää muistuttava kissa.
"Keräheinä?" parantajaoppilas kysyi. Maskinaama nyökkäsi.
"Miksi tulit luokseni?" Piikkitassu tivasi. Keräheinän häntä vääntyili hermostuneesti.
"Emme saisi normaalisti ilmestyä Tähtiklaaniin uskoville. Halusin vain ilmoittaa, että ainakin Synkkä Metsä näkee teidät yhä. Toivottavasti Tähtiklaanikin. Jos näen jotain ilmoittamisen arvoista, ilmoitan siitä sinulle", naaras lopulta sanoi. Piikkitassu tuijotti häntä. Keräheinä puhumassa Tähtiklaanista? Ei ikinä! Maskinaama alkoi haalistua.
"Ei, Keräheinä! Älä mene! Tarvitsemme sinua!" vesiklaanilainen ulvoi.
"Ei. Tarvitsette toisianne", Keräheinä sanoi vielä, ennen kuin katosi.«

Piikkitassu havahtui hereille. Aamu oli jo alkanut sarastaa. Parantajaoppilas lähti vieläkin Keräheinän ruumiin äärellä surevan Saniaistassun luo. Kullanruskea naaras kohotti päätään kuullessaan Piikkitassun lähestyvän.
"Mitä haluat?" metsäklaanilainen kysyi hiljaa. Harmaa naaras säikähti hieman hänen surumielisyyttään.
"Tulin vain kertomaan, että... ömph… näin…" parantajaoppilas takelteli.
"Näit mitä? Vaikka tuskin se minua kiinnostaa", Saniaistassu sanoi latteasti. Piikkitassu veti syvään henkeä ja sanoi:
"Minä näin Keräheinän. Äsken. Unessa. Synkässä metsässä."
"Mutta... olen aina luullut, että vain Metsäklaanin jäsenet voivat nähdä Synkän metsän. Ja vain Vesiklaanin ja Laaksoklaanin jäsenet voivat nähdä Tähtiklaaniin", Saniaistassu myönsi hieman nolona.
"Niin minäkin. Mutta nyt Keräheinä lupasi katsoa ja vartioida meitä ja olla yhteyksissä minuun. Nyt meidän on haudattava Keräheinä — vaikka ainakin Vesiklaanissa kuolleiden hautaminen on yleensä klaaninvanhimpien tehtävä", Piikkitassu sanoi. Saniaistassu naurahti hieman.
"Ei ole mitään, mitä vanhukset tekevät, mutta me emme voi tehdä!" hän sanoi. Piikkitassu nyökkäsi. Kaksi naarasta lähtivät yhdessä hautamaan Keräheinää.

//Joku? Autohittasin vähän Saniaista, koska ainakin käsittääkseni Pelkkis on lomalla?

Vastaus:

Ihan loistava tarina! Ja juu, Pelkotuoksu on lomalla, enkä usko että vuoropuhelun autohiittaaminen ainakaan kovasti haittaa. ;) Saat huimat 51p!

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Tähtikissa

07.12.2018 10:52
Kuiskevirta, Laaksoklaani

Nostin katseeni ja katselin leiriä. Ajattelin lähteä saalistamaan, mutta tulin toisiin aatoksiin, kun näin Myrskytassun juttelevan Kuuratassun kanssa. Menin kiinnostuneena kuuloetäisyydelle.
"P-putosi jokeen? Et ole tosissasi?!" Myrskytassu ulvahti sydäntävihlaisevasti.
"Olen pahoillani", Kuuratassu kuiskasi. Tunsin myötätuntoa kollia kohtaan. Harmaanruskea nyökkäsi ja ryntäsi pois parantajaoppilaan luota kohti tuoresaaliskassa. Hän nappasi kasasta pienen linnun, jota meni syömään varjoon leirin reunalle. Lähdin seuraamaan kollia.
"Onko kaikki hyvin?" kysyin nopeasti. Oppilas nosti katseensa minuun.
"On, oikein hyvin", hän vastasi lyhyesti.
"Näen valheesi läpi. Kuulin keskustelunne", vastasin ja laskin häntäni kollin lavoille.
"Sinusta tulee kohta setä", sanoin vielä yrittäen lohduttaa.

//Myrsky?

Vastaus:

Nice! Pahoittelut myöhäisestä arvioinnista...:) Saat 5p.

- Cecci 14.12.2018

Nimi: Cecci

03.12.2018 21:54
Sinitassu, Laaksoklaani

"Kaikki on kunnossa", Salamatassu vastaa mumisten.
"Minulla on kyllä silmät päässä", tuhahdan.
"Kerro nyt, mikä sinua vaivaa?" jatkan. Mutta Salamatassu ei näytä enään kuulevan häntä ja poistun paikalta. Tassutan suuren puun juurakkoon ja mietin, miten pääsisimme kotiin. <siihen ei tuntunut olevan yhtään helppoa tapaa. Muutenkin joukko verenhimoisia erakoita voi hyökätä kimppuumme milloin vain... Äkkiä pomppaan pystyyn ja hiippailen Salamatassun luokse. Kolli on vaipunut levottomaan uneen, ja tökkään hänet hereille käpälälläni.
"MItä?!" hän ärähtää kiukkuisena.
"Lähden tutkimaan erakoita tarkemmin. Tuletko mukkan vai aijotko nukkua?" kysyn hieman ivallisesti.

//Salama?

Vastaus:

Saat 5p.

- Cecci 03.12.2018

Nimi: Cecci

03.12.2018 21:47
Myrskytassu, Laaksoklaani

"P-putosi jokeen? Et ole tosissasi?!" ulvahdan ja sydäntäni vihlaisee.
"Olen pahoillani", Kuuratassu kuiskaa. Nyökkään ja ryntään pois naaraan luota. Nappaan tuoresaaliskasasta pienen linnun, jota menen syömään varjoon leirin reunalle.
"Onko kaikki hyvin?" kuulen äänen vierestäni ja nostan katseeni puhujaan. Se on Kuiskevirta.
"On, oikein hyvin", vastaan lyhyesti.

//Kuiske?

Vastaus:

Saat 3p.

- Cecci 03.12.2018

Nimi: Cecci

03.12.2018 21:35
Kuolotassu, Metsäklaani

"Milloinkohan taisteluharjoituksemme alkavat?" Kalmatassu kysyy pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"En tiedä", töksäytän hieman tylysti.
"Mennäänkö kysymään Eloturkilta? Hän on tuolla", jatkan nopeasti nyökäten kohti mestariani, joka on juuri saattamassa vesiklaanilaisia pois leiristä. Kalmatassu nyökkää iloisena siitä, että keksin meille jotain tekemistä. Kävelemme ripeästi Eloturkin luokse ja tavoitamme hänet juuri ennen, kun hän astuu ulos leiristä.
"Voinko auttaa?" naaras kysyy ystävällisesti.
"Milloinkohan taisteluharjoituksemme alkavat?" kysyn.
"Varmaan huomenna", Eloturkki vastaa ja jatkaa matkaa.

//Kalma?

Vastaus:

Saat 4p.

- Cecci 03.12.2018

Nimi: Nala

01.12.2018 20:22
Kuuratassu, Laaksoklaani, parantajaoppilas

"Ensimmäisiin kysymyksiisi on minun hankala vastata. Olen parantajaoppilas joten rakkaus ja kumppanuus ovat rajojeni ulkopuolella, voin vain sanoa, että Ruskatassun saapuminen oli joko Tähtiklaanin valinta tai kohtalon määräys. Syytä miksi Sinitassu hylkäsi sinuten osaa edes arvata, mutta sinun on tärkeä tietää, että jotkin asiat vain tapahtuvat eikä niille ehkä koskaan löydä selitystä", yritin selittää kollille mahdollisimman rauhallisesti.
"Viimeinen kysymyksesi taas... Sinitassu putosi jokeen ja katosi", kuiskaan Myrskytassulle tuntien kiven sydämmelläni.


//Myrsky?

Vastaus:

Hyvä pätkä! Saat 4p.

- Cecci 02.12.2018

Nimi: Nala

01.12.2018 20:11
Salamatassu, Vesiklaani

Ajatukset vilisivät päässäni: kissoja on siis noin tusina, he voivat hyökätä milloin vain, emme tiedä minne mennä, Keräheinä on kuollut, Vauhtitassu murtanut jalkansa, Saniastassu surun murtama, Piikkitassulla ei ole yrttejä, emme ole päässeet liikkuman tältä vielä minnekkään, olemme ansassa, kaikki ovat heikkoina! Ajatusten tulvalle ei ollut tulla loppua.
"Onko kaikki ihan kunnossa?" kysyy Sinitassu hiukan huolestuneena. Huomaan työntäneeni kynteni multaan.
"Kaikki on kunnossa", mumisen.


//Sini? Joku?

Vastaus:

Nice! Saat 4p.

- Cecci 02.12.2018

Nimi: Nala

01.12.2018 19:57
Kalmatassu, Metsäklaani

Veljeni kysymys ei yllätä minua sillä tätä osasin odottaakkin.
"Uskon Tähtiklaaniin, mutta kannatan Synkkää metsää. Selitykseni on, että jos muut klaanit eivät usko Synkkään metsään niin kuka ohjaa heidän käpäliään? Klaani ei ole klaani ilman minkäänlaisten esi-isien johdatusta", selitän veljelleni. Kuolotassu näyttää epäileväiseltä, mutta nyökkää kuitenkin. Istumme hetken hiljaisuudessa kunnes kysyn:
"Milloinkohan taisteluharjoituksemme alkavat?"


//Kuolo?

Vastaus:

Kiva pätkä! Saat 3p.

- Cecci 02.12.2018

Nimi: Cecci

01.12.2018 13:28
Sinitassu, Laaksoklaani

"Joten kysyn uudestan, missä olit ja mitä näit tai kuulit?" Salamatassu tivaa uudestaan, mutta nyt rauhallisemmin.
"Minä... Kulkukissoilla on leiri hylätyssä kaksijalkalassa metsän toisella puolella! Kyy, Sulo ja Aida olivat siellä myös, minusta tuntuu, että Aida näki minusta vilauksen, mutta ei tehnyt tai sanonut mitään", sihisen nopeasti. Salamatassu näyttää hieman järkyttyneeltä, mutta kokoaa itsensä nopeasti.
"Montako kissaa siellä oli?" hän kysyy.
"En ole varma, mutta uskoisin, että ainakin tusina", vastaan merkittävästi.

//Salama?

Vastaus:

Saat 4p.

- Cecci 02.12.2018

                     

                                                      

©2018 Ensimmäiset klaanit - suntuubi.com