Kerro ideasi, toiveesi ja palautteesi EK:sta tänne!
|
|
|
|
Tähän vieraskirjaan voi kirjoittaa tarinat!
Tarinoista
1. Kirjoita tarina jokaisella hahmollasi vähintään kerran kuukaudessa.
2. Tarinan tulee olla vähintään neljä virkettä.
3. Tarinoissa ei saa kiroilla, paitsi tietenkin kissojen kielellä.
4. Kirjoita imperfektissä tai preesenssissä.
5. Voit kirjoittaa minä tai hän muodossa. Myös kaikkitietävä kertoja on sallittu.
6. Älä autohiittaa tarinoissa vakavasti. (Eli älä päätä toisen pelaajan hahmon tekemisiä tai sanomisia ilman lupaa.)
7. Pidä tarinat realistisina, eli ei lentäviä kissoja yms.
8. Älä aloita omassa tarinassasi sotaa yms. ilman lupaa. Pienet kahakat esim. npc-hahmojen kanssa ovat kuitenkin sallittuja.
9. Älä tapa ketään ilman lupaa.
10. Reviireille voi keksiä uusia paikkoja, mutta miettikää järkevästi, eli esimerkiksi Laaksoklaanin reviirillä tuskin on sankkaa metsää.
11. Toisten pelaajien hahmoja ja npc-hahmoja saa käyttää tarinoissa, mutta noudata näiden luonnetta jne. Muista, että et saa autohiitata liikaa!
12. Muista, että hahmosi ei voi tietää ja osata kaikkea.
13. Tarinat ovat kaikki samassa vuodenajassa ja ajassa, eli älä tarinoi tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten. Vuodenaika on nyt lehtikato, eli talvi ja vuodenaika on aina sama kuin oikeasti.
Muutama vinkki, neuvo ja sääntö vielä:
Kirjoita puhe "näiden" väliin.
Esimerkki:
"Hei", sanon Sumutähdelle.
"Hei!" huudan Sumutähdelle.
"Hei?" sanon kysyvästi.
Ajatukset voit merkitä...:
#näin#
*näin*
>näin<
tai vain sulattaa tekstiin.
Jos haluat jonkun jatkavan tarinaasi, kerro siitä näin:
Lisää tarinan loppuun //Ja se jonka haluat jatkavan tarinaa
Esimerkki: //Tähtikissa voitko jatkaa Omenatassulla?
Esimerkki://Omenatassu? tai //Omena?
1. Yritä pitää terinat selkeinä.
2. Kuvailu tuo tarinaan pituutta ja uskottavuutta.
3. Oikolue tarina ennen lähettämistä.
Pisteet
Ensimmäisestä tarinasta saa aina vähintään 10p. Sen jälkeen tarinoista saa 20sanaa=1p. Jos pisteitä tulisi kuitenkin vaikkapa 10.5 , niin se pyörisetään ylöspäin, eli saisit 11p.
| Nimi: Tammisydän, Laaksoklaani |
29.08.2018 20:25 |
Tunsin taistellessani Susihampaan kanssa hänen olevan vahvempi ja parempi.
"Tammisydän!" kuulin huudon. Olin varma, että tuon äänen tuntisin mistä ja milloin tahansa, Kuisketassu. Sydämeni tuntui pysähtyvän kääntäessäni katseeni äänen suuntaan, ehkä se pysähtyikin? Silmäni osuivat Kuisketassun, joka makasi maassa jonkun Metsäklaanin soturin painon alla. Sain siitä uutta voimaa ja potkaisiin niin kovaa Susihampaan suojattomaan vatsaan hänen ollessa päälläni, että kuulin soturin ulvaisevan. Ylimääräisen painon kadottua päältäni ryntäsin juoksuun ja juoksin Kuisketassun luokse. Tuuppasin yllätetyn soturin pois ja kumarruin vaaleanharmaan oppilaan puoleen.
"Kuisketassu", kuiskasin ääneni värähti. Hän selviäisi tästä kyllä vakuuttelin itselleni hätääntyneenä. Metsäklaanin soturi oli ilmeisesti toipunut hämmästyksestä sillä jokin jysähti selkääni.
"Sinä saat maksaa tästä!" sähähdin ja käännyin häntä kohti silmät leimuten. En tunnistanut tätä soturia ja loikkasin nyt hänen kimppuunsa hampaat irveessä. Kolli raapi ja sihisi, seisoin takajaloillani ja mäiskin häntä etutassuillani. Tiesin vain kuluttavani energiani, en voittaisi häntä näin. Muistin Synkkämielen opetukset, olin helposti luettava vastus. Voisin hämätä häntä samoin, kuin entistä mestariani silloin. Siirsin katseeni ylös ja tiesin soturin huomanneen sen, hän loikkasi ylös estämään iskuani ja kierähdin hänen alleen. Potkaisin takajaloillani hänen vatsaansa, mutta se ei ollut siinä enää. Tunsin lavassani viiltävää kipua.
"Mikä pentu sinäkin olet?" soturi ärisi, mutta jätti sitten meidät rauhaan. Hän oli varmaan huomannut tähdellisemmänkin kohteen. Tuhahdin, mutta sitten mieleeni palasi huoli Kuisketassusta. Palasin hänen luokseen nopeasti,
"Kuisketassu, kuuletko minua?" sanoin tukahtuneesti. Katsoin vaaleanharmaata naarasta ja toivoin hänen avaavan silmänsä. Sisimpäni täytti huoli hänestä, jos Kuisketassu ei selviäisi... en halunnut edes ajatella sitä mahdollisuutta.
//Sellainen oisko vaikka Kuiske tai joku muu joka jatkaisi?
|
|
| Nimi: Piikkitassu, Vesiklaani |
29.08.2018 19:26 |
Istuskelin parantajan pesän edessä. Olin lähdössä ensimmäiseen kokoontumiseeni. Täysikuu oli jo nousemassa, mutta Lumiturkin partio oli vielä metsässä. Odotin kovasti, että näkisin parantajatoverini taas. Tahdoin myös nähdä muitakin toisista klaaneista, kuin pelkkiä parantajia. Lumiturkki viiletti leiriin.
”Näimme Metsäklaanin suunnittelemassa hyökkäystä Laaksoklaaniin. Kävimme varoittamassa heitä”, hän naukaisi hengästyneenä. Kirkastähti asteli pesästään ja nyökkäsi.
”Menemme auttamaan Laaksoklaania”, kolli naukaisi.
”Lumiturkki, lepää sinä. Ratamoturkki, ota mukaasi Punavarjo, Salamatassu ja Omenatassu”, hän jatkoi.
”Ja Lehtilampi ja Piikkitassu, ottakaa yrttejä parannusta varten. Pysykää suojassa”, päällikkö lopetti. Kihisin innosta. Pääsisin mukaan taisteluun! Tosin vain parantamaan, mutta vähät siitä.
//Toivottavasti on ok... jatkan jos on |
Vastaus:
Mukava alku, ja on ok. Saat 10p. (En anna lisäpisteitä vielä. 10p, koska eka tarina.)
;)
- Cecci 29.8.2018 |
|
| Nimi: Toivepentu, Metsäklaani |
29.08.2018 19:13 |
Istuskelin aukiolla ja nuolin tassuani. Yhtäkkiä kuulin ääntä ja nostin pääni.
”Susihammas, Yöturkki, Tammijalka, Kastemieli ja Vihmavarjo, tulkaa tänne — meidän pitää lähteä!” Synkkäsielu huudahti. Nyt tapahtuisi hyökkäys! Kunpa olisin mukana... Pudistin päätäni.
”Toivepentu! Älä sekaannu soturien asioihin! Olet liian nuori”, Vapaatassu sanoi ivallisesti. Lampitassu naurahti. Katsoin heihin murhaavasti.
”Ette itsekään ole sotureita!” huusin.
”Olette tyhmiä oppilaita, jotka vaihtavat klaaninvanhimpien makuualusia! Yäk!” lipsautin. Kaduin kuitenkin sanojani ja juoksin takaisin pentutarhaan. Kuulin vielä siskojeni naurun. En kestänyt enää, vaan nukahdin emoni nuolaisuihin.
//Joku saa jatkaa |
Vastaus:
Siskot... Saat 6p.
(Normisti 4p, mutta mainitset käytännössä sodan joten 2p lisää. En anna viittä, koska Toive ei voi kirjoittaa sodasta, paitsi jos livahtaisi paikalle yms.)
;)
- Cecci 29.8.2018 |
|
| Nimi: Sinitassu, Laaksoklaani |
29.08.2018 18:50 |
"Nyt!" Kuulen Laikkujalan voimakkaan äänen ulvaisevan, ja loikkaan pois kolosta jossa piileskelen. Juoksen kohti Metsäklaanin kissoja ja loikkaan lähimmän kissan selkään. Loikkaan likaisenvalkean kollin selkään, ja upotan kynteni hänen lapaansa. Hän pudottaa suustaan yrttejä, ja häkellyn hetkeksi, ilmeisesti juuri vääräksi hetkeksi. Äkkiä kolli varistaa minut selästään ja kääntyy minua kohtiä. Sitten hän ryntää minua päin, yritän loikata kollin yli, mutta olen liian hidas. Kolli kamppaa minut ja ähkäisen kivusta kierähtäessäni selälleni. Siinä samassa kolli on päälläni ja upottaa kyntensä rintaani. Vikisen kivusta, yritän rimpuilla irti, mutta kolli on liaan vahva. Sitten, kun vihdoin alan luovuttaa ja minusta tuntuu että kuolen kohta, kolli päästää irti ja ryntää tiehensä. Jään maahan makaamaan, ja samassa kuulen Kuisketassun äänen.
"Tammisydän!" Sisareni ulvaisee ja ponkaisen pystyyn kivusta huolimatta. Etsin katseellani sisartani ja huomaan hänen velton hahmonsa lihaksikkaan harmaan kollin jaloissa. Kolli on juuri viiltämässä kynsillään Kuisketassun kaulaa, kun loikkaan kömpelösti häntä päin. Mutta se riittää, kolli ei ole varautunut iskuun ja kierähtää pois Kuisketassun päältä. Kierähdän kollin mukana ja iskeydyn maahan sisareni viereen. Silmäni alkavat painua kiinni, mutta samalla kuulen kuisketta. Äänet kehottavat minua suojelemaan siskoani. Täytyn energialla ja ponnistan ylös samaan aikaa harmaan kollin kanssa. Kolli lähtee minua kohti hampaat irvessä ja turkki pystyssä. Loikkaan ilmaan kynnet ojossa ja laskeudun kollin taakse, sitten ryntään häntä päin koukkaan kollin takajalat ja kierähdän pois kollin alta tämän kaatuessa. Seison paikoillani hetken, kun äkkiä tunnen terävien hampaiden uppoavan niskaani. Riuhdon itseni ulvaisten irti, ja käännähdän ympäri. Nään edessäni toisenkin kollin. Mustan lihaksikkaan kollin, joka ärisee minua päin hampaat irvessä, ylähuuli nostettuna. Harmaa kolli on takanani, ja jähmetyn. Mitä minä teen? En halua kuolla! En näin! Kauhistuneet ajatukset juoksevat päässäni. Kollit ovat juuri loikkaamassa minua päin, kun Viiltokuu hyppää mustan kollin niskaan.
"Yöturkki, jätä hänet rauhaan!" Viiltokuu ärisee Yöturkin päältä ja käännähdän ympäri kohti harmaata kollia joka loikkaa juuri minua kohti. Kierähdän pois alta ja juoksen, juoksen piiloon puunmitan päässä olevaan kaninkoloon. Juostessani kuulen Laikkujalan äänen:
"Sinitassu! Hae leiristä apua, ja nopeasti!" Laikkujalka huutaa hätääntyneenä. Nousen kaninkolosta ja lähden juoksemaan kohti leiriä, hätääntyneenä, verta valuvana ja pelokkaana. Ohitan taistelevat kissat ja äkkiä muistan Kuisketassun. Käännyn ympäri, ja juoksen sisareni ruumiin luo. Tartun häntä hampailla niskasta ja raahaan hänet kaninkoloon. Sitten lähden uudestaan juoksemaan leiriin, katson uudestaan kissoja ja huomaan Laaksoklaanin olevan alakynnessä vaikka meitä on enemmän. Saavun leiriin kyljet kohoillen, hengästyneenä ja huutaen epäselvästi.
"Sinitassu? Rauhoitu!" Emoni maukuu suurpuulta.
"Apua, apua nummelle, nopeasti!" Huudan.
"Pikkupilvi, Jäämyrsky, Kermakuono ja Ruusuturkki, tulkaa mukaani!" Sumutähti sanoo ja lähtee juoksemaan kohti leirin sisäänkäyntiä. Nään heidän lähtevän leiristä, muistan Kuisketassun ja sitten kaadun maahan.
//Joku? |
Vastaus:
Saat 22p.
;)
- Cecci 29.8.2018 |
|
| Nimi: Beau |
29.08.2018 18:33 |
| Sori tuli tuohon kirjoitusvirheitä en muistanut tarkistaa sitä |
|
| Nimi: Tammisydän, Laaksoklaani |
29.08.2018 18:32 |
Juoksin muiden tehtävään määrättyjen klaanitovereideni rinnalla kohti Metsäklaanin rajaa. Mieleni täytti odotus, tämä olisi ensimmäinen taisteluni ja tilaisuus todistaa, että minut oli syystä nimitetty soturiksi. Olin vahva ja voimakas. Olin myös itsevarma, mutta muistin Synkkämielen joskus sanoneen, että "liika itsevarmuus on vaaraksi". Tiesin sen olevan totta, mutta en silti halunnut pelätäkään. Taistelupartio saapui rajalle, Laikkujalka loikkasi esiin Vaahterahännän ja Viiltokuun kanssa Metsäklaanin partion tullessa paikalle. Muut Laaksoklaanin partiosta jäivät vielä piiloon odottamaan hyökkäyskäskyä. Huomasin Metsäklaanin ylittäneen jo röyhkeästi rajan, he eivät ilmeisesti tunteneet sitä kohtaan minkäänlaista kunnioitusta. Tunnistin vain joitakin Metsäklaanin kissoja Vihmavarjon, Susihampaan, Synkkäsielun ja Kastemielen, ei ollut jostain tietystä syystä tehnyt mieli tutustua heihin.
"Voinko auttaa?" Laikkujalka ärisee kysyy pilkallisesti.
"En usko", Synkkäsielu kehrää häijysti.
"Valmistautukaa!" Synkkäsielu ärisi sotureilleen jotka kohensivat asentoaan automaattisesti, mutta niin tekivät myös hänen klaanitoverinsa. Hän huomasi muiden jännittyneet lihakset heidän siirtyessä seisomaan tukevammin tassuillaan. Tiesin vain kolmen kissan näyttävän erikoiselta kokonaista taistelupartiota vastaan, he olisivat tyhmiä, jos eivät arvaisi hämäystä.
"Nyt!" Laikkujalka ulvahtaa ja Laaksoklaanin soturit vyöryvät piiloistaan Metsäklaanin sotureiden kimppuun. Klaanitoverien vyöryessä taistelemaan oli mahdotonta huomata ketään turkkien sekamelskasta. Huomasin joukkion laidalla Sinitassun harmaan turkin ja syöksyin häntä kohti Vihmavarjo oli painanut hänet maata vasten ja iskenyt kyntensä hänen rintaan. Sinitassu rimpuili ja pääsi irti Vihmavarjon hellittäessä. Hän meni lähellä olevan kiven taakse ja käpäläni syttyivät. Mieleni teki maksaa hänelle samalla mitalla takaisin Sinitassun satuttamisesta. Syöksyin lähelle kiveä ja kurkustani kumpusi matalaa murinaa. Tiesin, että voisin voittaa hänet olin suurempi, kuin Sinitassu ja parantaja ei voinut olla saanut kovin paljon koulutusta taistelussa. Hän nosti katseensa minuun kuullessaan murinani.
"Käy kiinni, jos uskallat, ketunläjä!" Vihmavarjo ärisi. Loikkasin hänen kimppuunsa käpälät kiukusta kihisten. Raapaisin hänen kylkeään ja kamppasin hänet tunsin hänen käpäliensä raapivan kylkeäni, mutta kamppasin hänet ja painoin hänet maahan. Raavin hänen vatsaansa käpälilläni ja päästin hänet sitten menemään huohottaen. Tähyilin seuraavaa vastusta ja hyökkäsin Susihampaan kimppuun.
//Ajattelin, että parantajan voittaminen ei olisi liian voittamatonta? :)
|
Vastaus:
Hyvin kirjoitettu. Ja voihan Tammi voittaa sotureitakin, kunhan ei aina voita jne. Saat 16p.
;)
- Cecci 29.8.2018 |
|
| Nimi: Kuisketassu, Laaksoklaani |
29.08.2018 18:03 |
Juoksin Synkkämielen, Laikkujalan, Vaahterahännän, Viiltokuun, Usvajalan, Tammisydämen ja Sinitassun rinnalla leiristä. Kohtasin Tammisydämen vihreiden silmien katseen hetkeksi, mutta käänsin pääni pois. Emme ole enää kumppaneita! ajattelin vihaisena. Mieluummin tappaisin tuon rumiluksen kuin jonkun Metsäklaanilaisen! Ei, en saisi ajatella noin. Juoksimme kohti reviirimme rajaa. En pitänyt tästä alueesta.
”Piiloutukaa kaikki, paitsi Laikkujalka, Vaahterahäntä ja Viiltokuu! Järjestetään yllätys!” Synkkämieli käski. Kolme kissaa loikkasivat lähestyvien Metsäklaanilaisten eteen. Kuuntelin heidän puhettaan tarkkaan.
”Voimmeko auttaa?” Laikkujalka aloitti äristen pilkallisesti.
”En usko”, Synkkäsielu kehräsi ja paljasti kyntensä. Olin varma, että kohta syntyisi tappelu. Lähdimme piirittämään partiota.
”Valmistautukaa!” Synkkäsielu ärähti. Laikkujalankin partio valmistautui.
”Nyt!” mestarini huusi. Hyppäsin muiden rinnalla Metsäklaanilaisten ympärille. Kaikki kävivät toistensa kimppuun. Hätäännyin taistelevien kissojen melskeessä. Mitä teen, mitä teen, mitä teen?! hätäännyin. Päälleni hyppäsi lihaksikas harmaa kollisoturi.
”Tulet kuolemaan tänään, typerä oppilas!” kolli huusi verenhimoisena. Yritin panna vastaan, mutta kolli oli paljon painavampi. Ulvaisin kivusta hänen raapaistessa kuonoani. Hengitin vaivalloisesti kissan istuessa päälläni. Keuhkoni melkein ratkesivat huutaessani:
”Tammisydän!” Sitten pökerryin maahan.
//Joku? Aion roolata tänään/huomenna kaikilla kisuillani |
Vastaus:
Onnistuit hyvin jatkamaan tarinaa ja kuvailemaan tunteita. Saat 13p.
;)
- Cecci 29.8.2018 |
|
| Nimi: Vihmavarjo, Metsäklaani |
29.08.2018 15:18 |
"Susihammas, Yöturkki, Tammijalka, Kastemieli ja Vihmavarjo, tulkaa tänne - meidän pitää lähteä!" Synkkäsielun huudahdus raikui leirissä.
Noukin juuri valmiiksi saamani yrttikäärön hampaisiini ja tassuttelin ulos pesästä. Kissat norkoilivat leirin sisäänkäynnin tuntumassa levottomina. Tajusin olevani viimeinen tulija, sillä heti kun saavuin paikalle, soturit nousivat ylös turkit pörhössä innostuksesta ja lähtivät talssimaan Synkkäsielun perässä ulos leiristä.
Kuljettuamme jo jonkin matkaa korviini kantautui katkeavan oksan rasahdus. Olin vähällä törmätä Susihampaan takamukseen kissajoukon pysähtyessä yllättäen.
"Luultavasti vain orava", Synkkäsielu tokaisi ja jatkoi matkaa.
Saavuimme Laaksoklaanin rajalle. Metsäklaanin kissat ylittivät röyhkeästi rajamerkit ja astahtivat nummelle itsevarman näköisinä. Pieni epäillys kuitenkin hiipi selkäpiitäni pitkin. Missä kaikki Laaksoklaanin kissat olivat?
Yhtäkkiä esiin loikki kolme kissaa. Yksi niistä asteli Synkkäsielun eteen keltaiset silmät päivänvalossa välähtäen.
"Voinko auttaa?" Tunnistin puhujan Laikkujalaksi, yhdeksi Laaksoklaanin kokeneimmista sotureista, joita tiesin.
"En usko", Synkkäsielu kehräsi häijysti ja paljasti kyntensä ilmeisesti valmiina käymään jo tosi toimiin. Hänen päättäväisyytensä oli kieltämättä ihailtavaa.
Huomasin Laikkujalan takana kaksi muuta kissaa, jotka olin nähnyt joskus aiemminkin; he olivat Vaahterahäntä ja Viiltokuu. Mutta oliko Laaksoklaani todella niin typerä, että lähetti vain kolme kissaa kohtaamaan Metsäklaanin hurjimmat soturit?
"Valmistautukaa!" Synkkäsielu ärisi sotureilleen ja kohensi asentoaan. Laikkujalka teki samoin.
"Nyt!" Laaksoklaanin soturit vyöryivät kimppuumme joka puoleltamme. Vilkuilin ympärilläni kauhistuneena. Minähän olin parantaja - en minä osannut taistella!
Tunsin kuinka pitkät, käyrät kynnet upposivat lapaani ja parkaisu karkasi huulieni välistä. Yrttikäärö tipahti maahan ja joutui saman tien keskenään kamppailevien soturien jalkoihin.
*Ketunläjät!* kirosin mielessäni ja käännyin katsomaan taakseni.
Harmaaturkkinen vihreät silmät omaava naarasoppilas tuijotti minua karvat sojollaan ja huuli irvessä. Huomasin tupon likaisenvalkeaa karvaani hänen kynsiensä välissä ja minut valtasi hurja taisteluvimma. Naaras oli käynyt väärän kissan kimppuun!
Pudottauduin vaistomaisesti matalaksi ja syöksyin päin Sinitassun jalkoja. Kamppasin hänet maahan ja kierähdin hänen päälleen yllättäen jopa itseni ketteryydelläni. Paljastin kynteni ja upotin ne syvälle soturioppilaan rintaan. Naaras vikisi ja yritti päästä irti otteestani. Annoin hänen uuvuttaa ensin itsensä, ennen kuin nousin pois tämän päältä ja luikin kissojen ohitse lähimmän kiven taa tasaamaan hengitystäni.
Samassa ilman ympärilläni täytti matala murina. Nostin katseeni oranssinpunertavan turkin omaavaan kollisoturiin, joka katsoi minua vihreät silmät viiruiksi kavenneina ja kynnet paljastettuina. Tunnistin hänet jonkin aikaa sitten soturinimensä saaneeksi Tammisydämeksi.
Nousin ylös puuskuttaen ja valmistauduin kohtaamaan hänet.
"Käy kiinni, jos uskallat, ketunläjä!" ärisin tälle.
//Tammi? |
Vastaus:
Kuvailun puutteesta ei ainakaan voi valittaa! Saat 24p.
;)
- Cecci 29.8.2018 |
|
| Nimi: Synkkäsielu, Metsäklaani, Varapäällikkö |
29.08.2018 12:35 |
"Susihammas, Yöturkki, Tammijalka, Kastemieli ja Vihmavarjo, tulkaa tänne meidän pitää lähteä!" Huudan ja lähden kävelemään ripeästi kohti leirin sisäänkäyntiä.
Soturit tulevat ulos pesästään ja kohta myös Vihmavarjo saapuu parantajan pesästä. Kissat lähtevät kävelemään jäljessäni. Kävelemme jonkin aikaa, kunnes lähellämme rasahtaa oksa ja pysähdymme.
"Luultavasti vain orava", sanon ja jatkan matkaa. Saavumme nummelle, eikä siellä näy ketään. Kävelemme eteenpäin, mutta äkkiä eteemme loikkaa kolme kissaa.
" Voinko auttaa?" Laikkujalka ärisee pilkallisesti.
"En usko", kehrään ja paljastan kynteni. Edessäni seisoo Laikkujalan lisäksi Vaahterahäntä ja Viiltokuu. Näikö huonoina he meitä pitävät? Mietin itsekseni haistellen ilmaa muiden kissojen varalle. En haista mitään.
"Valmistautukaa!" Ärisen kissoille vieressäni ja huomaan Laikkujalan partion tekevän samoin.
"Nyt!" Laikkujalka ulvahtaa, ja kohta takaamme ja sivuiltamme loikkii kissoja, ja huomaan että olemme saarroksissa. Eivät he meitä kuitenkaan voita, ajattelen ja loikkaan kohti laikkujalkaa. |
|
| Nimi: Sumutähti, Laaksoklaani, päällikkö |
29.08.2018 12:18 |
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurpuulle klaanikokoukseen!" Ulvahdan. Täysikuu on juuri noussut ja istun suurpuun oksalla odottaen klaaniani. Juuri kun klaani on päässyt paikalle, kuulu ulvaisu.
"Tunkeutujia!" Vaahterahäntä maukuu kovaa ja kaikki pörhistävät karvojaan katseet käännettyinä kahteen kissaan, jotka juoksevat leiriä kohti. Tunnistan Vesiklaanin varapäällikön Lumiturkin ja Ratamoturkin. Kissat hidastavat vauhtiaan ja työntyvät ärisevän kissajoukon läpi suurpuun juureen.
"Toisen klaanin reviirille tunkeutuminen on kielletty soturilaissa", sanon rauhallisesti.
"Emme me tunkeudu! Tulimme varoittamaan teitä!" Lumiturkki tiuskaisee.
"Mistä?" Kysyn hämmentyneenä.
"Metsäklaani aikoo hyökätä teidän reviirillenne! Rajapartiomme kuuli Metsäklaanilaisten puhuvan siitä", Ratamoturkki jatkaa.
"Tiedättekö mistä?" Kysyn.
" Heidän reviirinsä lpun vieressä olevalle nummelta", Lumiturkki vastaa.
"Kiitos että kerroitte, voitte mennä", aloitan. Kissat lähtevät kävelemeään kohti leirin sisäänkäyntiä.
"Synkkämieli, Laikkujalka, Vaahterahäntä, Tammisydän, Viiltokuu ja Usvajalka, lähtekää nummelle. Ottakaa myös Sinitassu ja Kuisketassu", jatkan nopeasti.
"Jos tarvitsette apua tulkaa hakemaan. Menkää, ja menkää nopeasti!" Huudan, ja nimetyt kissat lähtevät juoksemaan kohti leirin sisäänkäyntiä.
|
|
| Nimi: Tammitassu, Laaksoklaani |
28.08.2018 16:42 |
Istuin suurpuun edessä häkeltyneenä, mutta ylpeänä ja varmana. Suojelisin klaaniani, kunnes kuolisin sen puolesta. Klaanitoverit tulivat onnittelemaan minua. Halusin nähdä kuitenkin vain yhden kissan, Kuisketassun. Pilvitassun onnettomuuden satuttua olin ajatellut vain siskoani. Nyt vasta tajusin, että olimme viimeksi olleet kahdestaan, kun olimme saalistamassa. Etsin Kuisketassua katseellani ja huomasin hänen vaaleanharmaan turkin välähdyksen, näin hänen juoksevan pois leiristä. Työnnyin pois onnittelijoiden keskeltä ja juoksin hänen peräänsä. Juoksin ja olin jo reilusti leirin ulkopuolella, mutta hän ei pysähtynyt.
"Kuisketassu! Pysähdy nyt! Mikä sinulla on?" huusin. Pysähdyin tasaamaan hengitystäni ja odottamaan hänen vastaustaan.
//Kuiske? |
Vastaus:
Hyvin jatkettu, saat 5p.
;)
- Cecci 29.8.2018 |
|
| Nimi: Huuhkajatassu, Vesiklaani |
25.08.2018 14:39 |
"Sinulla oli nyt tuuria. Kunpa minäkin osaisin noin", Lintutassu maukuu.
"Äh ei se oikeasti ole vaikeaa. Sinäkin varmasti osaat saalistaa jos vain yrität tosissasi", sanon kannustavasti.
"Niin varmaan", naaras vastaa hieman masentuneena.
"Sinun vuorosi saalistaa, luulen haistavani toisenkin jäniksen!" Huudahdan yrittäen piristää ystävääni. |
Vastaus:
Saat 2p.
;)
- Cecci 26.8.2018 |
|
| Nimi: Kettutassu, Metsäklaani |
25.08.2018 13:47 |
Olen juuri sukimassa veristä turkkiani, kun Vihmavarjo tulee omasta nurkastaan.
"Huomenta", hän murahtaa ja jää istumaan vähän matkan päähän minusta.
"Huomenta", sanon hieman hämmästyneenä ja nostan katseeni. Kolli tuntuu käyttäytyvän lähelläni oudosti, ajattelen ja jatkan turkkiani sukimista. Siinä samassa muistan Synkkäsielun ja Mustalehden keskustelun, ja mieleni mustenee.
"Vihmavarjo, lähdetäänkö kävelylle?" Kysyn hieman varuillani. |
Vastaus:
Saat 3p.
;)
- Cecci 25.8.2018 |
|
| Nimi: Lintutassu, Vesiklaani |
23.08.2018 16:54 |
"Jäniksiä, peltomyyriä, vesimyyriä tai hiiriä. Pellottaako ettet saa yhtään kiinni?" Huuhkajatassu kysyi kiusoittelevasti samalla kun pukkasi hellästi kylkeäni. Naurahdin hieman, puoliksi itsekseni.
Kuonooni kantautui jäniksen tuoksu, mutta en ollut ihan täysin varma mistä se tuli. Kuitenkin Huuhkajatassu asettautuu äkkiä saalistusasentoon. Seuraan hiljaa ja liikkumatta, kun hän alkaa hiipiä jänistä kohden, jonka minäkin nyt näen. Ketunmitan päässä jäniksestä, Huuhkajatassu hyppää sen päälle. Jänis kuitenkin pääsi karkuun, mutta Huuhkajatassu loikkasi taas ja osui nyt jänikseen. Ystäväni tappoi jäniksen ja tassutti ylpeänä luokseni saalis suustaan roikkuen.
"Hienosti napattu, onnea", nyökkään. "Sinulla oli nyt tuuria. Kunpa minäkin osaisin noin." |
Vastaus:
Hyvin kirjoitettu. Saat 5p.
;)
- Cecci 23.8.2018 |
|
| Nimi: Vihmavarjo, Metsäklaani |
23.08.2018 10:04 |
Havahduin hereille kuullessani saniaisverhon kahahtavan ja jonkun astuvan sisään. Avasin silmäni ja käännyin katsomaan tummanruskeaan naaraskissaan, joka jutteli Mustalehden kanssa niin keskittyneenä, ettei edes huomannut minua.
"Mustalehti." Synkkäsielu nuolaisi rintakarvojaan nopeasti ennen kuin kääntyi katsomaan parantajanaarasta silmiin. "Yöturkki, Liekkisiipi ja Susihammas palasivat juuri rajapartiosta."
"Ja?" Mustalehti kohotti kulmiaan.
"No, Laaksoklaanin reviirin laitimmainen nummi on täynnä saalista, eikä siellä näy ketään, joten ajattelin ottaa meille lisää reviiriä. Sinä olisit sen aikaa leirissä vastuusssa, sillä ottaisin kaikki soturimme mukaan", varapäällikkö maukui silmiään siristellen.
"Olet minun varapäällikköni, ja teen ihan mitä vain haluat." Sappi kiehahti sisälläni kuullessani Mustalehden matelevan Synkkäsielun edessä sillä tavalla.
"Hyvä, hyökkäämme ensi täysikuun aikaan." Varapäällikkö käänsi Mustalehdelle selkänsä ja harppoi ulos pesästä.
"Hiirenpapanat!" Mustalehti sihahti tiputtaessaan yrttinsä maahan ja kumartuessaan noukkimaan sitten niitä takaisin ylös. Hänen häntänsä huiski tyytymättömänä puolelta toiselle.
"Petturi", jupisin puoliääneen ja suljin silmäni toivoen pääseväni uneen mahdollisimman pian.
Raotin silmiäni aamuvalon tulviessa sisään pesään saniaisverhon välistä. Nousin istumaan ja nyppäisin lapaani tarttuneen sammalhipun irti. Vilkuilin ympärilleni etsien Mustalehteä, mutta koska en nähnyt häntä parantajan aukiolla, oletin hänen olevan nukkumassa omassa onkalossaan pesän perällä.
Kömmin sammalreunan yli ja asteli pesän suuaukolle. Työnnyin sammalverhon läpi aurinkoiselle aukiolle, joka suorastaan kuhisi elämää. Istahdin parantajan pesän edustalle siistiytymään. Tiesin, että tällä hetkellä kaikkien Metsäklaanin kissojen huulilla oli hyökkäys Laaksoklaaniin. Mielestäni Metsäklaani ei tarvinnut enää yhtään enempää reviiriä.
Palasin takaisin pesään. Kettutassu oli jo jalkeilla. Hän suki parhaillaan verestä jähmeää turkkiaan. Oppilas nosti yllättyneenä katseensa minuun.
"Huomenta", murahdin ja istuuduin vähän matkan päähän hänestä.
//Kettu? |
Vastaus:
Hyvin kirjoitettu. Vihmavarjon ajatukset oli helppo lukea. Saat 13p.
;)
- Cecci 23.8.2018 |
|
| Nimi: Kettutassu, Metsäklaani |
22.08.2018 20:18 |
Astun varovasti parantajan pesään ja silmänräpäyksessä Mustalehti on kimpussani. Hän tutkii haavani ja tunnustelee kylkeäni sen ympäriltä.
"Uskoisit jo - olen kunnossa!" Kivahdan juuri kun Vihmavarjo astuu pesään.
"Hyvä on", naars sanoo ja astuu kauemmas.
"Mikä on vointisi", Vihmavarjo kysyy.
"Ihan hyvä", vastaan kohauttaen lapojani ja vältellen Vihmavarjon katsetta.
"Se on hyvä kuulla", Vihmavarjo nyökkää. "Sinun pitää kuitenkin muistaa levätä. Ja älä huolehdi, minä pidän huolen siitä, ettei Synkkäsielu passita sinua tekemään mitään, mikä voisi olla haitaksi terveydellesi tässä tilassa", kolli jatkaa.
"Selvä", sanon ja käännyn Mustalehden puoleen.
"Joko voin mennä lepäämään, kuten varaparantajasi äsken minua kehotti?"
"Voit", Mustalehti maukuu hyväksyvästi. "Tarvitsetko unikonsiementä unen saantiin?"
Pudistan päätäni."En usko."
Kävelen pedilleni ja kapuan sen päälle, kierryn kerälle ja hautaan kuononi etukäpälien alle. Minulla on outo tunne että Vihmavarjo katsoo minua, ja juuri ennen kuin nukahdan kuulen Mustalehden äänen:
"Joku taitaa olla ihastunut?" Naaras kehrää kiusoittelevasti.
"Suu tukkoon!" Vihmavarjo ärähtää, mutta ei täysin onnistu peittämään hätääntynyttä äänensävyä - ainakaan minulta. Vaivun levolliseen uneen. Havahdun kuitenkin kohta emoni ääneen. Avaan silmäni, mutta olen liikkumatta ja kuuntelen.
“Mustalehti”, emoni aloittaa. “ Yöturkki, Liekkisiipi ja Susihammas palasivat juuri rajapartiosta”,hän jatkaa.
“Ja?” Mustalehti sanoo hieman äresti.
“No, Laaksoklaanin reviirin laitimmainen nummi on täynnä saalista, eikä siellä näy ketään, joten ajattelin ottaa meille lisää reviiriä. Sinä olisit sen aikaa leirissä vastuusssa, sillä ottaisin kaikki soturimme mukaan”, Synkkämieli sanoo.
“Olet varapäällikkö ja teen ihan mitä haluat”, Mustalehti naukuu kuvottavan imartelevaan sävyyn.
“Hyvä, hyökkäämme ensi täysikuun aikaan”, Synkkäsielu sanoo vielä ennen kuin lähtee pesästä. Ajatukset pyörivät päässäni. Hyökkäys? Mutta miksi? Ennen kuin nukahdan uudestaan, kuulen Mustalehden mutisevan jotain, joka kuulostaa epäilyttävästi tältä: "Hyökkäys? Varapäällikkö on sekaisin päästään". "Hiirenpapanat!" Hän sihahtaa vielä kun yrtit leviävät pitkin lattiaa. |
Vastaus:
Saat 14p.
;)
- Cecci 22.8.2018 |
|
| Nimi: Vihmavarjo, Metsäklaani |
22.08.2018 18:35 |
"Uhkailetko minua?" Synkkäsielun siniset silmät roihahtivat.
"Ehkä", murahdin tylysti ja upotin kynteni syvälle pehmeään metsämaahan.
"Satutko tietämään että olen klaanin varapäällikkö, ja että voin erottaa sinut virastasi?" Tummanruskea naaras veti huultaan ylös ja väläytti minulle terävää hammasrivistöään varoitukseksi. Minä en kuitenkaan niin vähästä hetkahtanut; pysyin järkähtämättä paikoillani ja tuijotin Synkkäsielua suoraan silmiin viiksikarvakaan värähtämättä.
Lopulta varapäällikkö antoi periksi, heitti minuun vielä kylmän katseen ja paineli juuri leiriin palaavan rajapartion luo hännällään viuhtoen.
Huokaisin helpottuneena ja vedin kynnet piiloon. Sen jälkeen käännähdin ympäri ja pujahdin sisälle parantajan pesään, jossa Mustalehti teki parhaillaan tutkimusta Kettutassulle. Oppilas pyöritteli turhautuneen näköisenä silmiään.
"Uskoisit jo - olen kunnossa!" hän sihahti ja kavahti kauemmas, kun tummaturkkinen parantajanaaras kosketti nenällään haavaa.
"Hyvä on." Mustalehti nosti päätään ja kääntyi sitten katsomaan minuun. Kuvittelinko vain, vai olinko todella nähnyt mestarini kasvoilla hennon hymynhäivähdyksen?
"Mikä on vointisi?" Astelin Kettutassun luokse.
"Ihan hyvä", tämä vastasi lapojaan kohauttaen. "Haavaa ei kirvele enää niin pahasti."
"Se on hyvä kuulla." Nyökkäsin. "Sinun pitää kuitenkin muistaa levätä. Ja älä huolehdi, minä pidän huolen siitä, ettei Synkkäsielu passita sinua tekemään mitään, mikä voisi olla haitaksi terveydellesi tässä tilassa."
"Selvä." Kettutassu väläytti minulle ujon hymyn ja kääntyi sitten Mustalehden puoleen. "Joko voin mennä lepäämään, kuten varaparantajasi äsken minua kehotti?"
"Voit", Mustalehti maukui hyväksyvästi. "Tarvitsetko unikonsiementä unen saantiin?"
Punaoranssi oppilas pudisti päätään. "En usko."
Katselin hiljaa kuinka Kettutassu tassutti pesän poikki vuoteensa luo, kapusi reunan yli ja käpertyi tiukalle kerälle sammaleiden päälle haudaten kuononsa etukäpälänsä alle.
Tunsin jonkun tönäisevän minua takaapäin. Käännyin katsomaan Mustalehteä hämmentyneenä.
"Joku taitaa olla ihastunut?" hän kehräsi ilkikurinen sävy äänessään.
Huitaisin äkäisesti mestariani kauemmas käpälälläni ja sihahdin: "Suu tukkoon!"
Mustalehti kohautti lapojaan ja asteli yrttivarastolle. "Ihan miten vain", hän naukaisi vielä lapansa ylitse minulle, ennen kuin katosi karhunvatukkatunnelin uumeniin.
Katseeni lipui vuoteessaan rauhallisen näköisesti tuhisevaan Kettutassuun. Ehkä minä hieman olin pihkassa häneen - mutta sitä en tulisi myöntämään Mustalehdelle!
//Kettu? |
Vastaus:
Kiusaantunut tunnelma on hauska! Saat 16p.
;)
- Cecci 22.8.2018 |
|
| Nimi: Synkkäsielu, Metsäklaani |
22.08.2018 17:47 |
Istun parantajan pesän edustalla huomatessani Vihmavarjon ja hänen takanaan Kettutassun jonka pitäisi olla vaihtamassa klaaninvanhimpien makuualusia.
"Mitä sinä luulet tekeväsi?!" Ärisen Vihmavarjolle.
"Vien potilaani takaisin hoitoon", kolli vastaa haastavasti.
"Ja millä oikeudella, kautta Synkän Metsän?" Tiukkaan.
"Parntajan oikeudella", hän vastaa ja työntää Kettutassun parantajan pesään. Hän jää kuitenkin seisomaan suuaukon eteen ja panen merkille että hän työntää kyntensä esille.
"Uhkailetko minua?" Kysyn uhkaavasti.
"Ehkä", hän vastaa tylysti.
"Satutko tietämään että olen klaanin varapäällikkö, ja että voin erottaa sinut virastasi?" Ärisen hampaat esillä. Vihmavarjo kuitenkin vain katsoo minua uhmakkaasti. Lopulta katson häntä kylmästi ja kävelen pois, kohti leirin sisäänkäyntiä juuri kun Yöturkki, Liekkisiipi ja Susihammas saapuvat rajapartiosta.
//Vihma? |
|
| Nimi: Vihmavarjo, Metsäklaani |
22.08.2018 17:03 |
Synkkäsielu työntyi pesään saniaisverhon läpi ja katsahti Kettutassuun, joka räpäytti silmänsä auki. "Ahaa, Kettutassu, olet hereillä", varapäällikkö kehräsi mielissään ja asteli tyttärensä vuoteen vierelle. "Tulinkin etsimään sinua, sinun pitäisi nimittäin vaihtaa klaaninvanhimpien makuualuset ja mennä sitten metsästämään Pähkinäturkin kanssa."
Kettutassu tuijotti emoaan tyrmistyneenä. "Mutta en voi -"
"Ei muttia. Ylös siitä!" Synkkäsielu sihahti.
"Synkkäsielu, hän on oikeassa, hän ei voi vielä mennä metsästämään tai -" Mustalehden yritys puhua järkeä varapäällikölle epäonnistui hänen erehtyessään katsomaan tummanruskeaa naarasta tämän vihaa liekehtiviin silmiin.
Kettutassu nousi alistuneena ylös vuoteestaan. Tunsin hänen vihreiden silmiensä tavoittelevan katsettani, mutta käänsin pääni poispäin huulta purren. Oppilas saisi selvitä tästä sotkusta omin voimin. Kuulin raskaita, loittonevia käpälänaskelia ja sitten tuli aivan hiljaista.
"Sehän meni hyvin", Mustalehti tuhahti ja palasi takaisin pesän perälle lajittelemaan yrttejä.
Katsahdin surullisena pesän suuaukolle päin. Yhtäkkinen tarmonpuuska sai minut kuitenkin nousemaan ylös takamukseltani ja tassuttamaan Kettutassun ja Synkkäsielun perässä aukiolle.
*Missä hän on?* Etsin katseellani Kettutassun punaoranssia turkkia, mutta en nähnyt sitä missään. Äkillinen liikehdintä klaaninvanhimpien pesällä herätti kuitenkin huomioni.
Tassutin aukion poikki Väärämielen pesälle ja työnsin pääni sisään saniaisverhon läpi. Näin Kettutassun vanhan kollikissan makuualusten kimpussa ja itse Väärämielen istuskelemassa vähän matkan päässä sukimassa turkkiaan. Pujahdin sisälle pesään ja näykkäisin Kettutassua kevyesti hännänpäästä. Naaras katsahti minuun yllättyneenä.
"Vihmavarjo? Mitä sinä täällä teet?" hän henkäisi.
"Haen sinut takaisin parantajan pesälle", murahdin nopeasti ja lähdin pukkimaan oppilasta pesän uloskäyntiä kohti.
"Mutta Synkkäsielu sanoi -"
"Vähät minä hänen sanoistaan välitän!" nau'uin äkeänä. "Parantajan sana on kuitenkin painavampi."
Päästyämme aukiolle huomasin Synkkäsielun istuskelemassa pesänsä edustalla. Hän katsahti meihin silmiään siristellen, nousi seisomaan ja lähti tassuttamaan kohti. Astuin Kettutassun eteen ja kohtasin varapäällikön tuiman katseen urheasti silmä silmään.
"Mitä sinä teet?" Synkkäsielu tiukkasi.
"Vien potilaani takaisin hoitoon!" ärisin takaisin.
"Ja millä oikeudella?"
"Parantajan oikeudella."
Työnsin Kettutassua parantajan pesälle päin ja jäin seisomaan Synkkäsielun tielle paljastaen kynteni. En antaisi hänen enää käskyttää Kettutassua sillä tavalla.
//Kettu (tai Synkkä)? |
Vastaus:
Hahmojen luonteet tulivat hyvin näkyville. Saat 16p.
;)
- Cecci 22.8.2018 |
|
| Nimi: Kettutassu, Metsäklaani |
22.08.2018 14:01 |
"Onko sinulla nälkä? Voisimme jakaa tuon mustarastaan jos tahdot", Vihmavarjo sanoo.
"Ehkä minulla vän on", vastaan. "Jaetaan vain", jatkan. Katson kuinka Vihmavarjo noukkii linnun ja sitten kävelemme vähän syrjemmälle. Kun olemme syeneet lähdemme kävelemään takaisin kohti parantajan pesää. Kohta huomaan Vihmavarjon katsovan lapansa yli, ja siinä samassa hän kiristää tahtia. Seisahdun huojuen paikoilleni ja vilkaisen myös lapani yli. Nään leirin toisella puolella Kastemielen, Vihmatassun emon. Lähden hitaasti kävelemään Vihmavarjon perään ja kun tulen kuuloetäisyydelle avaan suuni.
"Mitä tuo nyt oli?" Kivahdan.
"Ei mitään", Vihmavarjo vastaa.
"Ihan varmasti oli! Et sinä voi noin vain jättää haavoittunutta potilasta heitteille", sanon närkästyneenä.
"Selvä! En tahdo olla samalla alueella emoni kanssa liian kauaa! Tyytyväinen?" Kolli pysähtyy eteeni ja jää mulkoilemaan minua kiukkuisena.
"Mitä?" Kysyn ja kohotan hämmentyneenä kulmiaan.
"Tule jo." Vihmavarjo sanoo ja kääntää minulle selkänsä. Lähden kävelemään kiukkuisen kollin perässä hieman loukkaantuneena. Astun takaisin parantajan pesään ja käyn makuulle. Mietin äskeistä. Mitäköhän Vihmavarjon ja Kastemielen välillä oli tapahtunut? En ole hyvin perillä asioista ja minun on turha toivoa että joku niistä minulle kertoisi. Suljen silmäni ja teeskentelen nukkuvaa, koska en halua kenenkään puhuvan minulle. Kohta emoni kuitenkin tulee pesään ja räväytän silmäni auki.
"Ahaa, Kettutassu olet hereillä", Synkkäsielu aloittaa.
"Tulinkin etsimään sinua, sinun pitäisi nimittäin vaihtaa klaaninvanhimpien makuualuset ja mennä metsästämään Pähkinäturkin kanssa", emoni sanoo ja tyrmistyn.
"Mutta en voi...", aloitan mutta emo keskeyttää minut.
"Ei muttia. Ylös siitä!" Hän maukuu uhkaavasti.
"Synkkäsielu, hän on oikeassa, hän ei voi vielä mennä metsästämään tai", Mustalehti yrittää, mutta Synkkäsielu katsoo häntä niin jäätävästi, niin ilkeästi että hän vaikenee ja laskee katseensa. Minun ei auta muuta kuin nousta ja seurata emoani ulos pesästä. Astuessani kynnyksen yli katsahdan Vihmavarjoon jotta saisin apua, mutta tämä vain kääntää katseensa pois.
"Mene hoitamaan tehtäväsi!" Synkkämieli ärähtää ja lähtee pesäänsä. Vaapun hitaasti klaaninvanhimpien pesälle ja alan vaihtaa makuualusia.
//Vihma? |
Vastaus:
Saat 9p.
;)
- Cecci 22.8.2018 |
|
| Nimi: Vihmavarjo, Metsäklaani |
22.08.2018 09:57 |
Kettutassu tuijotti minua silmät tyrmistyksestä leviten. "Ulos? Nytkö? Pääsen vain vaivoin istumaan!"
"Mustalehti sanoi että voit mennä jo ulos", murahdin lievästi närkästyneenä ja raavin kynsilläni pesän pohjaa.
"Hyvä on", Kettutassu myöntyi ja kömpi täristen käpälilleen. Annoin hänen ottaa tukea minusta, kun tämä astui pedin reunan ylitse.
Kävelimme kylki kyljetysten aukion poikki. Seurasin soturioppilaan liikkumista tarkkaavaisena. En tahtonut hänen loukkaavan itseään vielä pahemmin ja joutumaan viettämään monta kuuta parantajan pesällä.
Ohittaessamme tuoresaaliskasaa päätinkin pysähtyä äkisti. Kettutassu horjahti hieman ja kääntyi sitten katsomaan minuun hämmentyneenä. "Mitä sinä oikein teet?"
"Testaan vain refleksejäsi", vastasin viattomasti ja kohautin lapojani. Käännyin tuoresaaliskasan puoleen suunpieliäni lipoen. "Onko sinulla nälkä? Voisimme jakaa tuom mustarastaan, jos tahdot."
"Ehkä minulla vähän on", Kettutassu tunnusti ja asteli vierelleni. "Jaetaan pois vain."
Väläytin naaraalle leikkisän katseen ennen kuin kumarruin noukkimaan mustarastaan kasan päältä. Tuoresaalista löytyi päivä päivältä enemmän. Lehtikato oli alkanut helittää otettaan ja suurin osa lumesta oli jo sulanut pois lähes koko metsästä.
Ohjasin Kettutassun hieman syrjempään ja laskin mustarastaan maahan hänen eteensä. "Sinä saat luvan ottaa ensimmäisen haukun", murahdin.
"Onpa jalomielistä", tämä puuskahti silmiään pyöritellen, mutta kumartui kumminkin haukkaamaan palasen linnusta. Sen jälkeen hän työnsi rastaan minulle ja ryhtyi pureskelemaan omaa lihapalastansa.
Repäisin toisen linnun siivistä irti. Jouduin nyppimään alkutöikseni höyheniä irti, ennen kuin pääsin kiinni itse lihaan. Kalusin siiven loppuun hyvällä ruokahalulla. Kun olimme molemmat saaneet syötyä itsemme kylläisiksi, lähdin viemään Kettutassua takaisin parantajan pesälle.
Matkalla tunsin jonkun tuijottavan meitä. Kurkistin nopeasti lapani ylitse ja huomasin Kastemielen saapuneen aukiolle nauttimaan auringosta. Hänen siniset silmänsä seurasivat tyynesti verkkaista liikehdintäämme takaisin parantajan pesälle päin. Käänsin katseeni eteeni ja kiristin vauhtia. Kettutassu älähti yllättyneenä ja joutui ponnistelemaan ottaessaan minua kiinni.
"Mitä tuo nyt oli?" hän kivahti.
"Ei mitään."
"Ihan varmasti oli! Et sinä voi noin vain jättää haavoittunutta potilasta heitteille."
"Selvä! En tahdo olla samalla alueella emoni kanssa liian kauaa! Tyytyväinen?" Pysähdyin Kettutassun eteen ja jäin mulkoilemaan häntä kiukkuisena.
"Mitä?" Naaras kohotti hämmentyneenä kulmiaan.
"Tule jo." Käänsin oppilaalle selkäni ja kaduin saman tien äskeistä purkautumistani. Ei Kettutassu voinut sille mitään, että minun ja Kastemielen välit olivat sellaiset kuin ne olivat.
Pujahdin sisälle parantajan pesään Kettutassu kannoillani seuraten. Ohjasin hänet vähin äänin takaisin omalle vuoteelleen ja istuuduin sitten alas siistimään sekaista turkkiani.
//Kettu? |
Vastaus:
Hyvin kuvailtu ja kirjoitettu. Tunteita tuli taas hyvin esiin. Saat 18p.
;)
- Cecci 22.8.2018 |
|
| Nimi: Kettutassu, Metsäklaani |
21.08.2018 21:14 |
Nostan pääni hämmentyneenä kun Vihmavarjo tulee uudestaan luokseni.
"Ylös siitä. Lähdemme ulos", hän sanoo ja tyrmistyn.
"Ulos? Nytkö, pääsen vain vaivoin istumaan!?"Puuskahdan vastaan.
"Mustalehti sanoi että voit mennä jo ulos", kolli sanoo närkästyneenä.
"Hyvä on", myönnyn ja raahaudun Vihmavarjon avulla seisaalle kylkeäni varoen. Yllätyksekseni seisominen ei tuntunnu oikein missään. Kävelemme yhdessä ulos pesästä ja leirin poikki. Oloni on yllättävän turvallinen Vihmavarjon kanssa. Sisälläni syttyy taas outo tunne, ja nyt tajuan että pidän Vihmatassusta enemmän kuin ystävänä. Äkkiä alan iljettää itseäni, parantajilla ei saa olla kumppania, se on soturilain vastaista. Toisaalta olen Metsäklaanissa, ja kukaan ei näytä välittävän soturilaista. Annan asia liukua pois mielestäni ja keskityn kävelemiseen.
//Vihma? |
Vastaus:
Saat 6p.
;)
- Cecci 21.8.2018 |
|
| Nimi: Vihmavarjo, Metsäklaani |
21.08.2018 12:49 |
Auringon ensisäteet tulvivat pesään ja lämmittivät väsymyksestä kankeat jäseneni. Kömmin haukotellen istumaan ja katsahdin vaistomaisesti pesän toiselle puolen sijoitettuihin potilaisiin. Kostotähti oli jo hereillä ja hän yritti parasta aikaa siistiä kuivuneen veren jäykistämiä karvoja kyljessään siitä kohtaa, mihin kaksijalkojen ase oli osunut. Kettutassu liikahti vuoteessaan, muttei avannut silmiään.
"Huomenta, Vihmavarjo." Mustalehti työnsi päänsä ulos yrttivarastosta. "Nukuitko hyvin?"
"Nukuin." Parantajanaaraan hyväntuulisuus yllätti minut täysin.
"Ainakin se kuulosti siltä", tämä tuhahti ja pujahti kokonaan esiin tummaturkki lehtisilpussa.
"Tarvitsetko apua?" Nousin käpälilleni ja ravistelin sammalhiput irti turkistani.
"Itseasiassa kyllä. Kettutassun side pitäisi vaihtaa. Vaihdoin Kostotähdeltä jo silloin, kun hän heräsi", Mustalehti maukui ja osoitti hännällään punaoranssia oppilasta, joka heräili parhaillaan.
"Selvä." Astelin aukion poikki Kettutassun vuoteen luokse ja seisahduin aivan hänen eteensä. Soturioppilas raotti väsyneenä vihreitä silmiään.
"Mitä nyt? Näin juuri hyvää unta", Kettutassu napisi ja hieraisi tassullaan silmiään.
"Tulin vaihtamaan siteesi", mörähdin ja kyyristyin naaraan kyljen viereen. Poistin varovasti vanhan siteen. Haava tuoksui puhtaalle, eikä siinä ollut havaittavissa tulehduksen merkkejä. "Pysy siinä."
Kettutassu pyöritteli silmiään. "Mitä muutakaan voisin?"
Noudin nopeasti yrttivarastosta pari katajan marjaa sekä hanhikin juurta ja palasin sitten takaisin potilaani luo. Pureskelin juuret tahnaksi ja levitin sen haavan päälle, jonka jälkeen ojensin marjat Kettutassulle. "Syö."
Naaras räpäytti ihmeissään silmiään. "Miksi?"
"Koska minä sanon niin!" ärähdin takaisin ja tyrkytin marjoja oppilaalle.
Kettutassu jupisi jotakin itsekseen ja lipaisi marjat suuhunsa. Sen jälkeen hän laski päänsä vuoteensa reunalle ja jäi tuijottamaan pesän suuaukolle päin ikävystyneen näköisenä.
Jätin naaraan omaan rauhaansa ja astelin pesän poikki Mustalehden luokse, joka yritti irrottaa varpaidensa väliin jäänyttä tikkua.
"Hiirenpapanat", tämä jupisi puoliääneen. "Yrttivarasto on pahemmassa kunnossa kuin edes muistinkaan."
"Onko sinulla mitään muuta tehtävää minulle?" kysyin ja istahdin alas kietaisten häntäni käpälilleni.
"Jos Kettutassu vain jaksaa, voisit käyttää häntä pesän ulkopuolella haukkaamassa happea", naaras maukui irrottamatta katsettaan tassustaan.
"Nytkö jo?" hämmästelin. Olin olettanut, että oppilas joutuisi pysymään aloillaan muutaman päivän ajan, ennen kuin edes olisi voinut harkita päästävänsä tätä ulkoilemaan.
"No niinhän minä juuri sanoin!" Mustalehti tiuskaisi ja nosti sitten jäätävän katseensa minuun. "Vai kyseenalaistatko käskyjäni?"
"En tietenkään!" puuskahdin ja marssin takaisin Kettutassun luokse, joka nosti hämmästyneenä päätään. "Ylös siitä. Me lähdemme ulos."
//Kettu? |
Vastaus:
Hyvin kirjoitettu. Saat 18p.
;)
- Cecci 21.8.2018 |
|
| Nimi: Kettutassu, Metsäklaani |
21.08.2018 12:14 |
"Vihmatassu, meidän täytyy mennä." Mustalehti sanoo astellessaan oppilaansa luokse.
"Miksi?" Vihmatassu kysyy uupuneena.
"Meidän täytyy mennä Yölammelle, suorittamaan nimittämisesi", parantajanaaras kehrää hunajaisella äänellään.
"Nytkö? Mutta-" Vihmatassu aloittaa.
"Haluatko parantajaksi vai et?!" Mustalehti tiuskaisee.
"Tietenkin", Vihmatassu vastaa voimattomana.
"Mennään sitten", Mustalehti sanoo ja astelee ulos pesästä Vihmatassu kintereillään. Jään pesään Kostotähden kanssa. Parantaja? Vihmatassusta? Ajattelen enkä voi kieltää itseltäni sitä että olen hiukan kateellinen, koska hän saa nimitysmenot ennen minua. Samalla olen kuitenkin myös iloinen hänen puolestaan. Huomaan linnun petini vieressä ja vedän sen tassulla luokseni. Alan syödä sitä. Oloni on jo paljon parempi, mutta kaksijalka kummittelee edelleen mieleni perukoilla. Entä jos se löytäisi tiensä leiriin? Karkoitan ajatuksen ja keskityn syömiseen. Kun olen syönyt suljen silmäni.
Havahdun ääniin jotka kuuluvat ihan läheltäni.
"Voit mennä jo lepäämään", kuulen Mustalehden sanovan.
"Hyvä on. Kiitos", Vihmatassu vastaa poissaolevasti ja astelee oman petinsä luokse. Silloin tajuan että hän on varmaan saanut parantajanimensä. Minulla on outo tunne että kolli vilkaisee minua ennen kuin sulkee silmänsä. Mustalehtikin näyttää olettavan että nukun, enkä viitsi korjata asiaa. Synkkäsielu oli käynyt katsomassa Kostotähteä, muttei ollut sanonut minulle mitään vaikka tiesi minun olevan hereillä. Sydäntäni kivisti hiukan kun ajattelin että oma emoni ei välittänyt minusta melkein ollenkaan. Siinä samassa emoni saapuikin pesään, mutta ei vieläkään katsonut minua. Sen sijaan hän kävelee Mustalehden luokse.
“Mustalehti, toipuvatko he aivan varmasti?” Synkkäsielu kysyy ahdistuneena, ja se yllättää minut.
“Kyllä, Kostotähti on jo käytännössä parantunut elämien ansiosta, tosin hän menetti yhden. Kettutassukin kyllä selviää ilman mitään pysyviä vammoja”, parantaja vastaa vilkaisten meihin päin.
“ Ja muuten, mikä on Vihmatassun parantajanimi?” Synkkäsielu kysyy vielä.
“Vihmavarjo”, Mustalehti vastaa hiljaa. Synkkäsielu lähtee ja Mustalehtikin käpertyy kerälle sammalille. Tuijotan pimeään ja mietin Vihmavarjoa. Minusta on alkanut tuntua että pidän hänestä. Kuulen pesän ulkopuolelta tassutusta ja terästän kuuloani. Ääni loppuu kohta ja kun ajattelen asiaa, olen varma että vain kuvittelin äänen. Suljen silmäni ja vaivun uneen.
//Vihma? |
Vastaus:
Saat 16p.
;)
- Cecci 21.8.2018 |
|
| Nimi: Vihmatassu/-varjo, Metsäklaani |
20.08.2018 20:43 |
"Vihmatassu, meidän täytyy mennä." Mustalehti asteli vierelleni ja kosketti kevyesti korvaani hännällään herättääkseen huomioni.
"Miksi?" kysyin uupuneena.
"Meidän täytyy mennä Yölammelle, suorittamaan nimittämisesi", parantajanaaras kehräsi hunajaisella äänellään.
"Nytkö? Mutta-" En olisi tohtinut jättää Kettutassua yksin.
"Haluatko parantajaksi vai et?!" Mustalehti tiuskaisi.
"Tietenkin", vastasin voimattomana.
"Mennään sitten", hän sanoi ja asteli ulos pesästä.
Seurasin hänen perässään raskain askelin. Olin alkanut tuntea outoa vetoa Kettutassua kohtaan. Se voimistui hetki hetkeltä ja tuntui raastavana kipuna rinnassa, kun jouduin liian kauas hänestä.
*En kai vain ole ihastumassa Kettutassuun?*
"Tämäkö on Yölampi?" Katselin ympärilleni lumoutuneena. Kelmeä kuunvalo heijastui tumman veden pinnasta ja hohki aavemaista valoaan hiljaiselle aukiolle. Huomasin lammen toisella puolella oudon näköisen kivistä kyhätyn kasan. Siinä oli yksi sisään- ja uloskäynti, joka kävi suoraan lampeen.
"Kyllä, onko siinä jokin ongelma?" Mustalehti vastasi pistävästi.
"Ei, ei ollenkaan", naukaisin nopeasti.
Kävelin mestarini perässä kivistä kyhätyn kasan luo. Kahlasimme vähän matkaa eteenpäin vatsakarvoihin ulottuvassa rantavedessä ja menimme kivikasan sisälle, jota olisin voinut väittää jopa jonkinlaiseksi luolaksi.
"Aloitetaan." Mustalehti käännähti ympäri ja katsoi suoraan minuun. Tunsin karvojeni nousevan pystyyn. "Minä Mustalehti, Metsäklaanin parantaja, pyydän Synkän Metsän kissoja kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti, jotta oppisi tapanne ja teidän avullanne hän palvelee klaania parantajana monta kuuta." Naaras veti välissä nopeasti henkeä ja jatkoi:
"Vihmatassu, lupaatko vaalia Synkän Metsän parantajien tapoja, auttaa Metsäklaania voittamaan toiset klaanit, ja hoitamaan tärkeimmät kissat ensin, jopa henkesi uhalla?"
"Lupaan." Vaikka pieni epäilyksen siemen kytikin sisälläni en antanut sen näkyä ulospäin. Olisin uskollinen Synkälle Metsälle ja Metsäklaanille.
"Siinä tapauksessa, Synkän Metsän kissojen voimien kautta, annan sinulle oikean parantajanimesi. Vihmatassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Vihmavarjona. Synkkä Metsä kunnioittaa päättäväisyyttäsi ja hyväksymme sinut Metsäklaanin seuraavaksi parantajaksi, heti kun eläköidyn. Siihen asti saat toimia varaparantajana", Mustalehti lopetti seremonian.
Nyökkäsin pienesti mestarilleni. En edes säikähtänyt, kun kuulin vaimeita, hyväksyviä naukaisuja luolan uumenista. Ne toistelivat uutta nimeäni. Kenties äänet olivat Synkän Metsän kissojen, tai sitten se oli omaa mielikuvitustani.
Palasin leiriin lopenuupuneena. Olin ollut jo tarpeeksi väsynyt lähtiessäni Yölammelle, eikä matka sinne ja takaisin helpottanut oloani yhtään. Jos piti mainita hyviä puolia, niin ainakin olin saanut parantajanimeni.
"Voit mennä jo lepäämään", Mustalehti maukui päästyämme parantajan pesälle.
"Hyvä on. Kiitos", murahdin poissaolevasti ja astelin oman petini luokse. Kömmin reunan yli pehmeiden sammalien päälle ja käperryin tiukaksi keräksi. Hautasin kuononi käpäläni alle. Loin pesän toisella puolen tuhisevaan Kettutassuun vielä viimeisen vilauksen, ennen kuin suljin silmäni ja vaivuin uneen.
//Kettu? |
Vastaus:
Kuvailua oli hyvin mukana. Saat 20p.
;)
- Cecci 20.8.2018 |
|
|
|
